Psykologia, syksy 2023 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Väittämä on väärin. Sensorinen muisti eli aistimuisti ei ole säilömuistin osa vaan muistijärjestelmän ensimmäinen, hyvin lyhytkestoinen vaihe. Se säilyttää aistielimiin tulevaa raakaa aistitietoa vain murto-osan sekunnista muutamaan sekuntiin, ja siitä vain tarkkaavaisuuden kohteeksi valikoituva osa siirtyy työmuistiin. Säilömuisti puolestaan on pitkäkestoinen, kapasiteetiltaan lähes rajaton varasto. Muistin kolmivaihemallissa järjestys on aistimuisti, työmuisti ja säilömuisti.

Yleinen ansa on ajatella, että kaikki muisti, joka ei ole tietoista, kuuluisi säilömuistiin. Aistimuisti erottuu säilömuistista sekä kestoltaan että tehtävältään: se on aistitiedon lyhyt puskuri, ei tiedon varasto.

Väittämä on oikein. Metakognitiolla tarkoitetaan ajattelua ajattelusta eli kykyä tarkkailla, arvioida ja säädellä omia kognitiivisia toimintoja ja oppimistaan. Se sisältää sekä metakognitiivista tietoa – käsityksen siitä, miten itse oppii ja mitkä asiat ovat vaikeita – että metakognitiivisia taitoja, kuten oppimisen suunnittelua, etenemisen seuraamista ja strategian vaihtamista tarvittaessa. Metakognitio ennustaa oppimistuloksia ja on kehitettävissä harjoittelemalla.

Yleinen ansa on sekoittaa metakognitio yleiseen älykkyyteen tai kognitiivisiin kykyihin sinänsä. Kyse ei ole ajattelun tehokkuudesta vaan sen tarkkailusta ja ohjaamisesta, ja siksi metakognitio liittyy läheisesti opiskelutaitoihin.

Väittämä on väärin. Motiivikonflikti tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisen motiivit eli toiminnan vaikuttimet ovat keskenään ristiriidassa: hän haluaa samaan aikaan kahta yhteensopimatonta asiaa tai joutuu valitsemaan kahden epämiellyttävän vaihtoehdon välillä. Väittämässä kuvattu kahteen ärsykkeeseen yhtä aikaa kohdistuva tarkkaavaisuus ei ole motiivikonflikti vaan jaetun tarkkaavaisuuden tilanne.

Yleinen ansa on tunnistaa käsite tutuksi ja hyväksyä mikä tahansa ristiriitaa muistuttava määritelmä. Konfliktin osapuolet ratkaisevat asian: motiivikonfliktissa ristiriita on motiivien välillä, tarkkaavaisuuden ongelmissa ärsykkeiden välillä.

Väittämä on oikein. Skeemat eli sisäiset mallit ovat kokemuksen myötä muodostuneita tiedon rakenteita, jotka ohjaavat havaitsemista ylhäältä alas. Ne suuntaavat tarkkaavaisuutta siihen, mitä odotamme ympäristöstä löytävämme, ja auttavat tulkitsemaan puutteellistakin aistitietoa nopeasti. Havaintokehän ajatuksen mukaisesti skeemat ohjaavat havaintoja ja havainnot puolestaan muokkaavat skeemoja.

Yleinen ansa on ajatella havaitsemista pelkästään aistitiedosta ylöspäin eteneväksi prosessiksi. Skeemalähtöinen eli ylhäältä alas suuntautuva käsittely selittää muun muassa sen, miksi ihminen havaitsee helposti odottamansa asiat ja ohittaa odottamattomat.

Väittämä on oikein. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen, tyypillisesti muutamia yksiköitä kerrallaan. Mieltämisyksiköiden eli chunkkien muodostaminen tarkoittaa, että erillisiä osia yhdistetään mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, jolloin yksi yksikkö sisältää enemmän tietoa. Numerosarja voidaan ryhmitellä tutuiksi vuosiluvuiksi tai kirjainjono sanoiksi, jolloin muistettavien yksiköiden määrä pienenee, vaikka tiedon määrä kasvaa. Näin työmuistiin mahtuu enemmän asioita.

Yleinen ansa on tulkita väittämä niin, että työmuistin kapasiteetti itsessään kasvaisi. Kapasiteetti pysyy samana yksiköissä mitattuna; muuttuu vain se, kuinka paljon tietoa yhteen yksikköön on pakattu.

Väittämä on väärin. Lähikehityksen vyöhykkeellä tarkoitetaan Vygotskin käsitteessä aluetta sen välillä, mitä oppija osaa tehdä itsenäisesti ja mitä hän pystyy tekemään ohjatusti eli osaavamman henkilön tuella. Vyöhykkeellä oleva tehtävä ei siis ole helppo: se on liian vaikea yksin ratkaistavaksi mutta ratkeaa avun turvin. Juuri tällaiset tehtävät edistävät oppimista tehokkaimmin.

Yleinen ansa on ajatella, että oppiminen olisi tehokkainta helpoissa tai jo hallituissa tehtävissä. Liian helppo tehtävä ei kehitä, ja liian vaikea johtaa epäonnistumiseen; oppimisen kannalta otollinen alue on juuri näiden välissä, tuen avulla saavutettavissa.