Psykologia, syksy 2024 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Oikea vastaus: väärin (1 p.). Väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p.

Oikea vastaus: väärin (1 p.). Väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p.

Oikea vastaus: väärin (1 p.). Väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p.

Oikea vastaus: oikein (1 p.). Väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p.

Oikea vastaus: oikein (1 p.). Väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p.

Oikea vastaus: oikein (1 p.). Väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p.

Neuropsykologisella kuntoutuksella pyritään lievittämään aivosairauksien ja -vammojen tai kehityksellisten neuropsykologisten vaikeuksien, kuten lukivaikeuden tai ADHD:n, aiheuttamia oireita ja haasteita sekä vähentämään toimintakyvyn rajoitteiden aiheuttamia haittoja ja auttamaan muutoksiin sopeutumisessa. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi tarkkaavaisuuden säätelyn, muistin ja oppimisen, toiminnanohjauksen ja suunnittelun, kielellisten kykyjen sekä käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn häiriöissä. Kuntoutus tapahtuu neuropsykologiaan erikoistuneen psykologin ohjauksessa, ja se on yksilöllistä, tavoitteellista ja säännöllistä työskentelyä, jossa vaikeita asioita harjoitellaan ensin yleisemmällä tasolla ja opittuja taitoja sovelletaan sitten opiskeluun, työhön ja arkeen. Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä ongelmia ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä ihmisen valmiuksia ratkaista ongelmiaan itse; se voi hoitaa mielenterveyden häiriötä mutta myös tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Psykoterapiassa on useita suuntauksia, esimerkiksi kognitiivinen ja psykodynaaminen psykoterapia. Se perustuu kahden tai useamman ihmisen vuorovaikutukseen ja sisältää keskustelua sekä käytännön harjoitteita, ja sen keskeinen vaikuttava tekijä on luottamukseen ja jaettuun tavoitteeseen perustuva yhteistyösuhde terapeutin ja asiakkaan välillä. Terapia voidaan järjestää yksilö-, pari-, perhe- tai ryhmämuotoisena, ja sen kesto voi vaihdella muutamasta tapaamisesta vuosien mittaiseen työskentelyyn. Sekä neuropsykologisessa kuntoutuksessa että psykoterapiassa kuntoutuminen ja muutos perustuvat aivojen muovautumiseen, jota edistetään opettelemalla uusia käyttäytymisen ja ajattelun tapoja. Kiitettävässä vastauksessa (15–17 p.) valitun hoitomuodon käyttökohteet ja menetelmät on kuvattu kiitettävästi, vastaus muodostaa selkeän kokonaisuuden ja sisältää osuvaa psykologista tietoa ja käsitteistöä.

Opiskelijoiden motivaatioon voivat vaikuttaa sekä yksilön sisäiset tekijät että ympäristötekijät, ja hyvässä vastauksessa nämä osataan sitoa psykologiseen tietoon motivaatiosta. Vastausta voi rakentaa esimerkiksi Decin ja Ryanin itsemääräämisteorian pohjalle, jonka mukaan motivaation taustalla on kolme tarvetta: autonomian eli itsemääräämisen kokemus, liittymisen tai yhteisöllisyyden kokemus sekä kokemus omasta kyvykkyydestä. Sisäisesti motivoivat tehtävät ovat kiinnostavia ja innostavia, ja niihin liittyy autonomian kokemus sekä kokemus suoriutumiskyvystä. Ulkoisesti motivoiduissa tehtävissä opiskelija voi kokea, ettei hänellä ole valinnan mahdollisuuksia ja että tehtävään liittyy voimakas ulkoinen säätely; jos suuri osa motivaatiosta on ulkoista, on merkittävä riski, että motivaatio ja jopa hyvinvointi laskevat. Kehittymättömät tai pintasuuntautuneet opiskelutekniikat, kuten tekstin ulkoa opettelu, voivat korostaa ulkoisen motivaation merkitystä ja jättää opiskelijalle passiivisen roolin. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia: opiskelija voi sisäistää ulkoisen motivaation lähteen omaksi tavoitteekseen. Motivaatio voi laskea myös yhteisöllisyyden kokemuksen puutteen vuoksi, valinnanvaran vähäisyyden vuoksi tai siksi, että opinnot eivät tunnu mielenkiintoisilta. Kyvykkyyden tunnetta voi nakertaa opinnoista saatu palaute, joka tuntuu pettymykseltä. Jos pettymyksiä selittää sisäisillä attribuutioilla, kuten ”en pysty oppimaan tätä”, se vaikuttaa kyvykkyyden ja minäpystyvyyden kokemukseen; haitallisia attribuutioita voi aiheuttaa myös itsensä vertaaminen muihin epäreilulla tavalla. Motivaatiota saattavat laskea myös lähiympäristön kannustuksen puute ja muut kuormitustekijät. Kiitettävässä vastauksessa (15–17 p.) opiskelumotivaation laskemista käsitellään osuvan ja monipuolisen psykologisen tiedon avulla, ja tiedon hallinta on ankkuroitu selkeästi psykologiseen tietoon arkitiedon sijaan.

Persoonallisuus tulee määritellä yhden persoonallisuusteorian näkökulmasta; näkökulma voi olla sosiokognitiivinen, psykodynaaminen, humanistinen, temperamenttiteoreettinen tai piirreteoreettinen. Yhden teorian käsittely on riittävää, eikä useiden teorioiden esittely ole vastaukselle ansio. Sosiokognitiivisen teorian mukaan persoonallisuus kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Psykodynaamisesta näkökulmasta varhaiset kokemukset ja tietoiset ja tiedostamattomat mielensisäiset prosessit ovat keskeisiä. Humanistiset teoriat painottavat ihmisen omia valintoja ja mahdollisuuksia sekä myönteisen vuorovaikutuksen merkitystä. Temperamenttiteoreettisen näkökulman mukaan persoonallisuus kehittyy synnynnäisen temperamentin pohjalta. Piirreteoreettinen näkökulma tarkoittaa persoonallisuudella joukkoa piirteitä, joista yleisin malli on viiden suuren piirteen teoria. Vastaukselle on ansioksi tunnistaa, että persoonallisuus on enimmäkseen vakaa ja melko muuttumaton ominaisuus mutta voi elämän aikana muuttua tarpeeksi merkittävien ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Monipuolisessa vastauksessa tunnistetaan taustasyitä pysyvyydelle, kuten eliniän aikana muuttumaton perimä ja samankaltaisessa ympäristössä eläminen, sekä muuttuvuudelle, kuten elämänkokemukset, elinympäristön muutokset, traumat ja onnettomuudet. Persoonallisuuden kehitystä voi kuvata myös yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen tyyppien (reaktiivinen, proaktiivinen ja evokatiivinen) kautta. Vastauksessa voidaan huomioida myös erityisten tapahtumien vaikutukset, kuten otsalohkojen etuosan vauriot tai kriisit, sekä psykoterapian vaikutus. Erinomaisessa vastauksessa voidaan todeta, että persoonallisuuden piirteiden voimakkuus tyypillisesti muuttuu elämän aikana mutta piirteiden suhteellinen voimakkuus pysyy samana. Kiitettävässä vastauksessa (15–17 p.) kokelas sekä määrittelee persoonallisuuden jostain näkökulmasta että käsittelee useita mielekkäitä psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat persoonallisuuden pysyvyyteen ja muuttuvuuteen.

Ihmisen päätöksentekoon vaikuttavat sekä rationaalinen tiedonkäsittely että tunteet, eikä näitä voida täysin erottaa toisistaan. Ansiokkaassa vastauksessa kokelas kuvailee tiedonkäsittelyyn ja tunteisiin liittyviä ilmiöitä sekä pohtii näiden yhteyksiä toisiinsa päätöksenteon kontekstissa; pelkkä tiedonkäsittelyn ja tunteiden esittely ilman niiden yhteyksien käsittelyä ei riitä kiitettävään vastaukseen. Kognition osalta erityisen tärkeitä ovat sisäiset mallit päätökseen liittyvästä tiedosta sekä kyky hakea uutta tietoa ja yhdistää se aikaisempaan; havaintokehä eli vanhan tiedon vaikutus uuden tiedon etsimiseen on oleellisessa osassa. Liian vahvat sisäiset mallit ja vahvistusvinouma voivat saada ihmisen sivuuttamaan oman näkemyksensä vastaisen tiedon. Metakognitiiviset taidot auttavat arvioimaan omia kykyjä ja resursseja, ja selkeä käsitys omasta identiteetistä ja arvoista auttaa päätöksenteossa. Monimutkaisissa tilanteissa ihminen ei kuitenkaan tee täysin rationaalisia päätöksiä, vaan päätöksiin vaikuttavat tunteet, ympäristö sekä heuristiikat ja kognitiiviset vinoumat. Kaksoisprosessointiteoriassa tiedonkäsittely jaetaan hitaaseen ja nopeaan ajatteluun: hidas ajattelu pyrkii rationaalisiin päätelmiin mutta on vaivalloista, kun taas nopea ajattelu on intuitiivista ja tunneperäistä ja sitä leimaavat heuristiikat ja vinoumat. Tunteiden biologinen tarkoitus on ohjata ihmistä lähestymään adaptiivisia asioita ja välttämään vaarallisia. Päätöksenteossa tunteet ohjaavat tarkkaavaisuutta, ja emotionaalisesti virittyneet asiat jäävät paremmin muistiin ja värittävät sisäisiä malleja; tunteet auttavat myös reagoimaan tietoon, josta ei olla täysin tietoisia. Tunteet ovat oleellinen osa tavoitteiden saavuttamisen arviointia: myönteiset tunteet ylläpitävät motivaatiota ja suru menetetyistä mahdollisuuksista auttaa suuntautumaan uusiin tavoitteisiin. Ympäristön tarjoama tieto, muiden ihmisten esimerkki ja sosiaaliset normit vaikuttavat siihen, millaiset päätökset nähdään järkevinä. Joskus kognition ja emootioiden ristiriidat tekevät päättämisestä vaikeaa. Kiitettävässä vastauksessa (22–25 p.) pohditaan kognition ja emootioiden vaikutusta päätöksentekoon osuvasti valituista psykologisista näkökulmista ja käsitellään myös niiden suhdetta toisiinsa.