Biologi, hösten 2025 – studentprovets uppgifter och lösningar

Eläimien sopeutuminen, esimerkiksi seuraavista enintään 11 pistettä: talvehtivilla eläimillä aineenvaihdunnan nopeus hidastuu (1 p.), jolloin energian tarve on pienempi (1 p.); kylmänhorros tapahtuu vaihtolämpöisillä eläimillä, joiden kehon lämpötila muuttuu passiivisesti (1 p.), kun taas talvihorros tapahtuu tasalämpöisillä eläimillä, joiden ruumiin lämpötila muuttuu säätelyn seurauksena (1 p.); talviunta nukkuvilla tasalämpöisillä eläimillä elimistön lämpötila laskee vain vähän (1 p.); osa eläimistä hakee suojaa lumihangesta (1 p.) tai rakennuksista (1 p.) tai estää lämpöhukkaa kerääntymällä laumaksi (1 p.); monet eläimet kasvattavat talveksi paksun turkin tai höyhenpeitteen (1 p.); talvikarvat ovat onttoja (1 p.); eläimet voivat pörhistää turkkia tai höyhenpeitettä, jolloin lämmöneristys paranee (1 p.); lämpöä tuotetaan lihasvärinällä (1 p.); turkin värin vaihtuminen suojaa saalistukselta (1 p.); kesäkauden aikana kasvatetaan rasvakerrosta (1 p.), ja erityisen käyttökelpoista on ruskea rasva (1 p.); eläimet voivat kerätä ruokavarastoja (1 p.), vaihtaa ravinnonlähdettä (1 p.), vaeltaa ravinnon perässä (1 p.) tai muuttaa talveksi lämpimille alueille (1 p.); syksyllä joidenkin eläinten soluihin muodostuu jäänestoaineita, jotka estävät solujen rikkoutumisen (1 p.); osalla eläimistä on viivästynyt alkionkehitys (1 p.); joillain eläimillä talvehtiminen tapahtuu vain tietyssä yksilönkehitysvaiheessa (1 p.). Oikeista eläinesimerkeistä enintään 2 p. Kasvien sopeutuminen, esimerkiksi enintään 11 pistettä: kasveilla tunnetaan useita erilaisia talvehtimisen tapoja eli Raunkiaerin elomuotoja (1 p.); kasvit viettävät talvikauden yleensä lepotilassa eli dormanssissa.

Kelpoisuudella tarkoitetaan kykyä siirtää geenejä seuraaviin sukupolviin (1 p.). Luonnossa eläinlajien välillä on usein erilaisia isolaatiotekijöitä (1 p.), jotka estävät niitä risteytymästä keskenään. Ennen hedelmöittymistä vaikuttavia eli pretsygoottisia lisääntymisisolaatioita (1 p.) ovat esimerkiksi seuraavat: eri lajit voivat elää maantieteellisesti erillisillä alueilla (1 p.) tai erilaisissa elinympäristöissä (1 p.), jolloin ne eivät yleensä kohtaa toisiaan; samoilla alueilla elävien lajien käyttäytyminen voi olla erilaista eli kyseessä on käyttäytymisisolaatio (1 p.), esimerkkinä eri lintulajien soidinkäyttäytyminen (1 p.); lähisukuisten lajien lisääntymisajat voivat osua eri aikaan vuodesta (1 p.); ulkonäkö, ääntely tai haju voivat erota merkittävästi, jolloin lajit eivät pidä toisiaan lajikumppaneina (1 p.); lajien välillä voi olla rakenteellisia eroja (1 p.), kuten yhteensopimattomat sukupuolielimet (1 p.), jolloin hedelmöitys ei onnistu (1 p.); hedelmöitys voi estyä myös, jos sukusolut eivät ole yhteensopivia (1 p.) tai jos lajeilla on erilaiset kromosomiluvut (1 p.). Hedelmöityksen jälkeiset eli postsygoottiset lisääntymisisolaatiot selittävät kelpoisuuden laskua (1 p.): alkion tai sikiön kehitys voi keskeytyä ennenaikaisesti (1 p.); risteymä voi olla elinkykyinen mutta steriili (1 p.); risteymien elinkyky voi laskea myöhemmissä sukupolvissa (1 p.); risteymän voi olla vaikea löytää parittelukumppania (1 p.), koska seksuaalivalinta ei suosi lajien välimuotoja (1 p.).

Happaman laskeuman muodostuminen, 3–5 pistettä esimerkiksi seuraavista: happamoituminen johtuu rikin ja typen yhdisteistä (1 p.), jotka ovat oksideja (1 p.); oksidit muodostuvat palamisessa (1 p.); ilmakehässä typpi ja rikki reagoivat hapen kanssa (1 p.) ja muodostavat sadevedessä rikki- tai typpihappoa (1 p.); yhdisteitä tulee maahan kuivalaskeumana (1 p.) ja märkälaskeumana (1 p.); happamoittavat yhdisteet voivat kulkeutua ilmakehässä pitkiä matkoja kaukokulkeumana (1 p.). Vaikutukset ekosysteemiin, 4–6 pistettä esimerkiksi seuraavista: happamoituminen tarkoittaa maaperän tai vesistöjen pH:n alenemista (1 p.); hapan laskeuma vahingoittaa puiden lehtiä ja neulasia monin tavoin (1 p.); lehtien vahapinnat vaurioituvat (1 p.), mikä lisää haihduntaa (1 p.); ilmarakojen toiminta häiriintyy (1 p.) ja fotosynteesi hidastuu (1 p.); tapahtuu harsuuntumista (1 p.); vaurioituneet puut ovat alttiita taudeille ja tuholaisille (1 p.); maaperän happamoituminen huuhtoo ravinteita puiden juurten ulottuvilta (1 p.) ja kasvattaa raskasmetallien liukoisuutta (1 p.); hapan laskeuma voi vaurioittaa sienijuurta eli mykorritsaa (1 p.) ja siten haitata puiden ravinteiden saantia (1 p.); myös hajottajien toiminta voi muuttua (1 p.); lajiston muuttuminen vaikuttaa ekosysteemidiversiteettiin (1 p.) ja geneettiseen diversiteettiin (1 p.); esimerkiksi naavat ja lupot ovat herkkiä ilman epäpuhtauksille (1 p.).