History, autumn 2025 – matriculation exam tasks and solutions

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä tarkoitetaan länsimaisella demokratialla, ja käyttää tätä tietoa verratessaan antiikin Kreikan demokratiaa länsimaiseen demokratiaan. Antiikin Ateenan hallitusmallia voidaan verrata nykyiseen länsimaiseen demokratiaan siinä mielessä, että asioista päätettiin kansankokouksessa, jossa jokaisella kansalaisella oli yhtäläinen äänioikeus. Toisaalta äänioikeus oli rajattu vain vapaasyntyisiin ja täysi-ikäisiin miespuolisiin kansalaisiin; naisilla, orjilla tai muiden kaupunkivaltioiden asukkailla ei ollut äänioikeutta. Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee demokratia-käsitettä ja vertaa sitä sen nykyisessä länsimaisessa merkityksessä antiikin aikaiseen käsitykseen demokratiasta. Antiikin demokratia oli suoraa demokratiaa, kun taas moderni demokratia on yleensä edustuksellista. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä myös, että antiikin kreikkalainen maailma koostui lukuisista kaupunkivaltioista, joista kaikki eivät suinkaan olleet demokratioita, vaan joista monessa oli yksinvaltainen hallinto. Kokelas pohtii, kuinka antiikin demokratia on vaikuttanut länsimaisen demokratian kehitykseen, ja voi esimerkiksi viitata valistusfilosofiaan ja poliittiseen liberalismiin. Hän voi myös kyseenalaistaa antiikin demokratian suoran vaikutuksen nykyisiin demokratioihin: antiikin Ateenan ja nykyisten länsimaisten demokratioiden välillä ei ole suoraa historiallista jatkuvuutta.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä käsitteellä kylmä sota tarkoitetaan, ja sijoittaa Kuuban ohjuskriisin sen historialliseen kontekstiin: 1960-luvun alkuun, jolloin suurvaltojen suhteet olivat kireät muun muassa Berliinin ja Kuuban tapahtumien vuoksi. Kokelas esittää joitakin suurvaltakilpailun keinoja, kuten asevarustelun ja kilpailun avaruuden valloituksesta. Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä suurvaltakilpailun luonteen. Kilpailun keinoja olivat esimerkiksi sotilaallinen toiminta (liittolaisten tukeminen, sotilasliitot ja suora toiminta pienempiä maita vastaan, sijaissodat), taloudellinen apu tai painostus sekä oman paremmuuden osoittaminen tieteessä, taiteessa ja urheilussa. Neuvostoliitossa ahdisteltiin toisinajattelijoita ja Yhdysvalloissa oli puolestaan kommunistivainoja. Kuuban ohjuskriisin osalta kokelas voi liittää tilanteen kauhun tasapainoon: kumpikaan osapuoli ei halunnut hävitä mutta ei myöskään ajaa vastapuolta tilanteeseen, jossa ydinaseita käytettäisiin. Vastuu tilanteen kiristymisestä oli molemmilla osapuolilla, ja Neuvostoliitto antoi lopulta periksi.

Hyvässä vastauksessa tuodaan esiin, miten toisen maailmansodan jälkeen alkanut suomalaisen yhteiskunnan vaurastuminen ja yleinen elintason nousu ovat vaikuttaneet keittiön laitteisiin ja varustukseen (esimerkiksi sähkölaitteiden lisääntyminen ja suhteellinen halpeneminen). 1950-luvun keittiö oli aikanaan hyvin moderni, ja koska asunnot olivat nykyistä ahtaammat, ruokailu tapahtui usein keittiötilassa. Hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lisääntyminen on sittemmin helpottanut ruoanlaittoa, ja siitä on tullut välttämättömyyden sijasta monille harrastus. Kokelas ymmärtää kiinnittää huomiota myös sukupuoliasetelmaan ja tasa-arvon lisääntymiseen: 1950-luvulla keittiö oli naisten ja tyttöjen valtakunta, kun taas 2020-luvulla myös miehet osallistuvat ruoanlaittoon. Kiitettävässä vastauksessa kokelas miettii esimerkkien avulla yhteiskunnan muutosta sukupuolirooleissa, ruokakulttuurissa, teknologian kehittymisessä, kaupungistumisessa ja elinkeinorakenteessa. Elintason nousun myötä ruokakulujen osuus kotitalouden menoista on pienentynyt. 1950-luvun kaupunkikeittiö oli esimerkki asumisesta aikana, jolloin iso osa suomalaisista asui vielä maalla. Kokelas voi myös havaita, että EU-jäsenyyden ja globalisaation myötä elintarvikkeiden valikoima on monipuolistunut. Kokelas ymmärtää, että keittiöiden esittämät elämäntavat edustavat keskiluokkaista elämäntapaa eivätkä ole mahdollisia saavuttaa kaikille tuloluokille.

Hyvässä vastauksessa kokelas asettaa Otto Dixin teokset ajalliseen kontekstiinsa Weimarin tasavallan aikaan ja natsien valtaantuloon. Hän ymmärtää maalausten esittävän ensimmäisen maailmansodan kauhuja rintamasotilaan näkökulmasta ja esittää jonkin perustelun näkemykselleen. Kokelas havaitsee, että aihevalinnat ja tyyli eivät ihannoi sotaa vaan osoittavat sen kauheuden, ja ymmärtää, että Dixin suhtautuminen sotaan ei sopinut yhteen natsien ideologian kanssa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee Dixin taidetta monipuolisesti ja analyyttisesti. Hän osoittaa, miksi teokset kytkeytyvät ensimmäiseen maailmansotaan, esimerkiksi sodan pitkittymisen ja aikakauden uuden aseteknologian kautta. Hän voi tehdä tulkintoja teosten tunnelmasta, tyylistä ja värimaailmasta. Sodan päättyminen antautumiseen ja ankariin rauhanehtoihin oli monelle saksalaiselle pettymys, ja Dixin kuvaus sodan kauhuista on yhteiskunnallista kritiikkiä. Kokelas kuvaa tarkemmin natsien ideologiaan kuulunutta nationalistista sodan, sankaruuden ja väkivallan ihannointia sekä osoittaa monipuolisin esimerkein, miksi Dixin taide oli ristiriidassa natsien ideologian kanssa. Kokelas voi myös käsitellä yleisellä tasolla niin sanotun rappiotaiteen ja taiteilijoiden kohtaloita Hitlerin Saksassa.

Hyvässä vastauksessa kokelas mainitsee relevantteja tutkimusmenetelmiä ja lähdeaineistoja. Hän osoittaa ymmärtävänsä, että Suomen alueella on asunut kielellisesti, geneettisesti ja elinkeinoiltaan moninaisia ihmisryhmiä, että eri puolille Suomen aluetta on saapunut tulijoita eri suunnista ja että myös kauppaa on käyty eri suunnilla. Esihistorian ajalta tietoja saadaan arkeologian (esimerkiksi esinelöydöt ja niiden vertailu ja ajoitus), kielitieteen (esimerkiksi kielten kehitys ja paikannimet) ja genetiikan (esimerkiksi ihmisten alkuperä ja muuttoliikkeiden lähtöpaikka) keinoin. Keskiajalta lähtien on lisäksi käytettävissä kirjallisia lähteitä. Kiitettävässä vastauksessa kokelas tarkastelee tutkimusmenetelmiä monipuolisemmin ja tuo esiin niihin liittyviä rajoitteita. Esimerkiksi arkeologiset löydöt kertovat ihmisten elintavoista, ruokavaliosta ja aineellisesta kulttuurista, mutta eivät esimerkiksi kielestä tai uskomuksista. Kirjallisia lähteitä on Suomen alueelta vain vähän, eivätkä ne useinkaan ole hyödyllisiä väestöliikkeiden tutkimisen kannalta. Kielitiede ei kerro ihmisten alkuperästä, eikä genetiikka puolestaan mahdollista kielen, kulttuurin ja elinkeinojen tutkimista. Muuttoliikkeitä voi tutkia tarkastelemalla muutoksia esinelöydöissä, kielessä (esimerkiksi lainasanat) ja eri aikoina eläneiden ihmisten geeniperimässä. 1600-luvulta lähtien tutkimukseen on ollut käytössä tarkempia väestörekisteritietoja.

Hyvässä vastauksessa tuodaan esiin aikalaislähteiden selkeät erot suhtautumisessa eurooppalaisten toimintaan Amerikassa ja pohditaan mahdollisia syitä näihin eroihin. Valloittajat kirjoittivat rikkauksien haalimisesta oman hallitsijansa hyväksi ja maiden valtaamisesta tämän omistukseen positiivisessa hengessä. Toisaalta jo aikalaiskirjoittajat saattoivat mainita rikkaudet ja eksoottiset tuotteet mutta nähdä eurooppalaisten toiminnan eettisesti tuomittavana ja viitata tuhoon ja kärsimykseen, joita eurooppalaiset aiheuttivat alueen alkuperäiskansoille. Amerikan löytämisen myötä kaupan painopiste siirtyi Atlantille ja pohjoisempaan Eurooppaan. Kokelas kuvaa kolonialistisen järjestelmän pääpiirteitä. Kiitettävässä vastauksessa vertaillaan tarkemmin kirjoittajien motiiveja: konkistadori oli hallitsijansa palveluksessa, ja hänen tehtävänään oli varallisuuden kasvattaminen ja uusien alueiden valtaaminen, kun taas kriittinen kirjoittaja saattoi tarkastella eurooppalaisten julmuuksia Euroopan omien uskonsotien aikana. Kokelas pohtii Amerikan löytämisen vaikutuksia Euroopan talouteen tarkemmin ja käsittelee esimerkiksi merkantilistista talousajattelua ja kolumbiaanista vaihtoa. Amerikasta löydetyt jalometallit aiheuttivat inflaatiota Euroopassa. Kokelas voi myös käsitellä kolmiokauppaa tarkemmin ja pohtia orjakaupan eurooppalaisille tuomaa vaurautta.

Hyvässä vastauksessa ilmenee kokelaan ymmärtävän, että keskiajan länsieurooppalaista sääty-yhteiskuntaa kuvattiin kirkon näkökulmasta. Yhteiskunta jakautui kolmeen säätyyn: aateliin, papistoon ja kolmanteen säätyyn, johon kuuluivat kaikki muut. Kokelas esittelee säätyjen keskeiset tehtävät ja etuoikeudet: kuninkaiden ja aatelisten tehtävä oli pitää huolta yhteiskunnan hallinnosta ja turvallisuudesta, tarpeen vaatiessa väkivalloin, ja papisto huolehti uskonnollisista toimituksista. Sekä aatelisto että papisto oli vapautettu veronmaksusta ja heillä oli oikeus verottaa; alempien säätyjen tehtävä oli elättää työllään ylempiä säätyjä. Kokelas voi myös käyttää vastauksensa pohjana Ruotsin valtakunnassa vallinnutta jakoa neljään säätyyn: aatelistoon, papistoon, porvaristoon ja talonpoikiin. Kokelas vertaa kirkollista kuvausta tuon aikakauden yhteiskunnan todellisuuteen ja esittää jonkin kriittisen huomion vertailun tuloksista. Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että kolmen säädyn kuvaus on yksinkertaistettu malli. Säätyjärjestelmä ei kaikkialla Euroopassa ollut samanlainen; paikallisia erikoisuuksia olivat esimerkiksi Ruotsin neliportainen järjestelmä sekä joillakin alueilla käytössä ollut maaorjuus. Kokelas osoittaa tietävänsä, että hallitsijaa pidettiin Jumalan tehtäväänsä asettamana henkilönä, joka on säätyjen yläpuolella. Kokelas oivaltaa, että kirkollinen kuvaus tarkastelee asiaa papiston näkökulmasta eikä ota huomioon esimerkiksi sitä, että talonpojat maksoivat veroja myös maallisille vallanpitäjille. Kolmas sääty ei ollut niin yhtenäinen kuin kuvauksesta voisi päätellä, ja kokelas voi antaa esimerkkejä säätyrajojen häilyvyydestä tai niiden ylityksistä; esimerkiksi kaupunkien suurkauppiaat eivät tehneet ruumiillista työtä vaan elivät aatelistoon verrattavaa vaurasta elämää.

Hyvässä vastauksessa kokelas pohtii yhdistymiskehityksen taustoja ja osaa ajoittaa Berliinin muurin murtumisen marraskuuhun 1989. Itä-Saksa myönsi kansalaisilleen matkustusvapauden länteen, mikä johti ryntäykseen Länsi-Berliiniin ja muurin purkamiseen. Talousvaikeuksissa kamppaileva Neuvostoliitto joutui myöntymään Saksojen yhdistymiseen. Yhdistymisen jälkeen entisen Itä-Saksan talouden korjaamisesta koitui Saksalle suuri lasku, eikä myöskään henkisesti idän ja lännen yhteensovittaminen Saksan sisällä tapahtunut ongelmitta. Saksasta tuli yhdistymisen myötä keskeinen integraatiota ajava vaikuttaja eurooppalaisessa politiikassa, joka pyrki edesauttamaan demokratisoitumiskehitystä entisissä Itä-Euroopan maissa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi Saksan yhdistymiskehitystä tarkemmin: Saksa yhdistyi virallisesti lokakuun alussa 1990. Kokelas avaa myös tarkemmin niitä ongelmia, joita yhdistyminen aiheutti Saksan sisällä; maan talouskasvu hiipui 1990-luvun loppua kohden ja maa oli taloudellisesti ja poliittisesti jakautunut. Saksan laajeneminen, jossa pinta-ala kasvoi kolmanneksen ja väkiluku neljänneksen, johti monet eurooppalaiset pohtimaan uuden yhdistyneen Saksan roolia ja valtaa Euroopassa. Kuitenkin Saksa osoitti toiminnallaan, että siitä oli tullut demokratiaa ja oikeusvaltiota kannattava länsimaa.

Hannes Kolehmaisen olympiamitalit Tukholmassa vuonna 1912 herättivät paljon kansainvälistä huomiota, mikä johti siihen, että tietoisuus Suomesta kasvoi maailmalla. Hyvästä vastauksesta käy ilmi, että Suomi oli vuonna 1912 osa Venäjää, ja siinä pohditaan urheilumenestyksen merkitystä itsenäisen Suomen synnylle: merkittävät urheilumenestykset vahvistivat suomalaista kansallista identiteettiä. Kokelaalla on myös perusteltu käsitys siitä, mitä nationalismi urheilun yhteydessä tarkoittaa ja millä tavalla se vaikutti suomalaisen kansallistunnon kehittymiseen ennen itsenäistymistä ja itsenäisyyden alkuaikana. Kokelas voi todeta, että urheilumenestystä käytettiin myös kouluopetuksessa kansallisen itsetunnon vahvistamiseen. Kiitettävässä vastauksessa kuvataan analyyttisemmin Suomen tilannetta ja kansainvälistä asemaa kyseisenä ajankohtana. Venäjän yhtenäistämispolitiikan vuoksi Suomen autonomia oli kaventunut merkittävästi, ja esiintyminen omana joukkueena Tukholman olympialaisissa koettiin Suomessa osaksi vastarintaa venäläistämistoimia kohtaan. Itsenäistymisen jälkeen urheilumenestystä hyödynnettiin kansakuntien keskinäisen paremmuuden mittarina. Sisällissodan jälkeen urheilu myös jakoi kansaa, sillä työväestöllä ja porvaristolla oli omat urheiluseuransa.

Hyvässä vastauksessa kokelas ymmärtää, että urheilun rooli osana yhteiskuntaa ei juuri muuttunut tai muuttui hitaasti. Se oli edelleen tärkeä asia suomalaisille: urheilun avulla yritettiin edelleen luoda positiivista Suomi-kuvaa. Naiset tulivat laajemmin mukaan kilpaurheiluun 1940- ja 1950-luvuilla, ja taustalla oli toisen maailmansodan vaikutus naisten asemaan yleisesti. Suurten kansainvälisten urheilutapahtumien näkyvyyden kasvu johti siihen, että jokainen osallistuva maa pyrki antamaan itsestään positiivisen kuvan kansainvälisessä mediassa, ja tämä koski erityisesti toisen maailmansodan jälkeistä Suomea. Toimittajat ja poliitikot olivat siksi huolissaan Suomi-kuvasta ja myös suomalaisten urheilijoiden menestyksestä; heikoiksi koettuja urheilutuloksia pidettiin ongelmana. Kiitettävässä vastauksessa kokelas syventää pohdintaa urheilun poliittisesta ja propagandistisesta roolista sekä urheilun roolista joukkoliikkeenä, johon osallistui myös yhä enemmän naisia. Urheilun poliittinen merkitys ilmenee esimerkiksi siitä, että vaikutusvaltaiset poliitikot, kuten tuleva presidentti Kekkonen, ottivat voimakkaasti kantaa heikkoon menestykseen ja alleviivasivat, että urheilumenestys on edellytys kansainväliselle poliittiselle näkyvyydelle. Helsingin kesäolympialaiset vuonna 1952 oli paras esimerkki siitä, miten pieni ja tuntematon maa sai valtavasti suotuisaa kansainvälistä näkyvyyttä. Kokelas hahmottaa myös, että jakolinja työväen ja porvarillisen urheilun välillä oli säilynyt sisällissodasta asti, ja voi huomioida, että naisurheilijat saivat aikanaan hyvin marginaalista huomiota.