Social studies, spring 2023 – matriculation exam tasks and solutions

Tehtävä on kolmiosainen: kuvaile kehitys, selitä syyt ja arvioi tukikeinot.

Aloita taulukon 1.A kieliryhmien määrällisestä kehityksestä 1980–2019: suomenkielisiä oli 4,48 miljoonaa vuonna 1980 ja 4,87 miljoonaa vuonna 2015 mutta 4,82 miljoonaa vuonna 2019; ruotsinkielisiä 300 000:sta 288 000:een; muunkielisiä 9 146:sta 412 644:ään. Toisin sanoen suomenkielisten määrä kasvoi 2010-luvulle asti ja kääntyi sitten lievään laskuun, ruotsinkielisten määrä pysyi vakaana mutta hiljalleen pienenevänä, ja muunkielisten määrä moninkertaistui vieraskielisten osuuden noustessa 7–8 prosenttiin (6 p.).

Selitä syyt: hidas luonnollinen väestönkasvu, Neuvostoliiton hajoamista seurannut muuttoliike, EU:n vapaa liikkuvuus sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvu (6 p.).

Erittele sitten vähemmistökielten — saamen kielet, romanikieli, viittomakieli, venäjä — asema suhteessa kansalliskieliin ja perusta se perustuslain 17 §:n kielellisiin perusoikeuksiin (4 p.).

Lopuksi tukitoimet: kouluopetus, tiedotusvälineet, kulttuurijärjestöt ja kieli-identiteettiä tukeva kulttuuripolitiikka (4 p.). Kiitettävässä ryhmiä vertaillaan keskenään ja koko väestöön.

Vastauksen selkäranka on käsite-ero: kannattavuus on tulojen ja menojen erotus eli kate, kun taas tuottavuus on tuotettujen hyödykkeiden arvon suhde siihen käytettyyn työaikaan tai pääomaan (6 p.). Yritys voi siis olla tuottava mutta kannattamaton, jos hinta on liian matala.

Luettele sitten kannattavuuskeinot: hinnan nostaminen, myyntimäärän kasvattaminen sekä raaka-aine-, palkka- ja energiakustannusten pienentäminen (5 p.). Tuottavuuskeinot ovat eri asia: tehokkaammat koneet ja välineet, työn uudelleenorganisointi, työolojen parantaminen, tulospalkkaus, kouluttaminen ja siirtyminen suuremman jalostusarvon tuotteisiin (5 p.).

Täysiin pisteisiin tarvitaan konkreettinen esimerkki kummastakin kaikille kolmelle yritykselle (4 p.). Muista myös, ettei palvelualan tuottavuutta voi mitata yhtä suoraviivaisesti kuin teollisuuden.

Kysymys mittaa EU:n toimivaltajaon hallintaa. Aloita periaatteesta: EU:n päätösvalta perustuu kaikkien jäsenmaiden hyväksymiin perussopimuksiin, joissa toimivalta jaetaan unionin yksinomaiseen, jaettuun ja jäsenvaltioille kuuluvaan (6 p.).

Luokittele sitten kaikki kolme esimerkkiä (8 p.): Brasiliasta tuotavien maataloustuotteiden tullimaksut kuuluvat yksiselitteisesti EU:n toimivaltaan, lukion opetussuunnitelman perusteiden sisältö kansalliseen päätöksentekoon ja ilmaston sekä vesistöjen suojelu jaettuun toimivaltaan, jolloin sekä EU että jäsenmaat voivat antaa säännöksiä.

Syvennä periaatteilla (4 p.): annetun toimivallan periaate, EU-lainsäädännön etusija omalla toimivalta-alueellaan ja se, että antamaton toimivalta pysyy jäsenvaltioilla.

Lopuksi esimerkki toimivaltakiistasta jäsenmaille tärkeässä kysymyksessä, kuten maa- ja metsätaloudessa tai maahanmuutossa (2 p.).

Avainajatus: kuvio 4.A kuvaa suhteellista pienituloisuutta. Raja on 60 % koko väestön mediaanitulosta, joten se liikkuu mediaanin mukana, ja kuvion henkilömäärät kertovat tuloeroista eivätkä suoraan köyhyydestä.

Täysien pisteiden vastaus etenee kolmessa vaiheessa. Ensin kehitys kuviosta: pienituloisia aikuisia oli vähiten vuonna 1993 (noin 302 000). Sen jälkeen määrä kasvoi melko tasaisesti ja oli suurimmillaan vuosina 2008 ja 2010 (lähes 600 000). Finanssikriisin jälkimainingeissa se kääntyi laskuun (2012 noin 533 000). Lasten viiva seuraa aikuisten kehitystä: vähiten lapsia oli vuonna 1994 (noin 49 000), ja vuodesta 2000 lähtien pienituloisissa kotitalouksissa on asunut 100 000–133 000 lasta. Toiseksi syyt: nousukaudella ansio- ja pääomatulot kasvoivat nopeammin kuin perusturvan varassa elävien tulot. Kolmanneksi seuraukset lapselle, esimerkiksi perheen hyvinvointi, harrastusmahdollisuudet ja sosiaaliset suhteet.

Kiitettävässä vastauksessa suhdanneriippuvuus perustellaan kuvioon viitaten. Pienituloisuus oli pienimmillään 1990-luvun laman aikana, koska suurtyöttömyys ja lomautukset laskivat mediaanituloja ja pienituloisuusraja laski niiden mukana, vaikka monen perheen toimeentulo heikkeni. Seurauksia pohditaan monipuolisesti sekä taloudellisina että sosiaalisina: ahtaat asumisolot, luopuminen harrastuksista ja retkistä, ulkopuolisuuden kokemukset ja kiusaaminen, vanhempien stressi sekä huono-osaisuuden periytymisen riski.

Yleinen ansa on tulkita laman aikainen notkahdus hyvinvoinnin paranemiseksi. Muista myös, että kuvio näyttää henkilömääriä eikä osuuksia väestöstä.

Rakenne on annettu: kolme käsitettä, ja kustakin sekä sisältö että päämäärä, kuusi pistettä kullekin.

Syyntakeettomuus: tekijä on tehnyt lainvastaisen teon mutta ei ole ilman omaa syytään kyennyt ymmärtämään tekonsa seurauksia tai arvioimaan niitä moraalisesti. Päämääränä on ottaa henkisten kykyjen erot huomioon rikosoikeudellisen vastuun edellytyksenä.

Avio-oikeus: oikeus osaan puolison omaisuudesta avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan. Päämääränä on suojata heikommassa asemassa olevan puolison taloudellista asemaa ja ottaa huomioon yhteisen kodin ylläpitoon annettu panos.

Virallisen syytteen alainen rikos: syyttäjä voi nostaa syytteen uhrin tahdosta riippumatta. Päämääränä on estää asianomistajan painostaminen esimerkiksi lähisuhdeväkivallassa ja turvata tärkeä yleinen etu.

Kiitettävään tarvitaan täsmällistä sanastoa (2 p.): mielentilatutkimus, alentunut syyntakeisuus, avioehto ja testamentti sekä tunnusmerkistö syyteharkinnassa.

Vastaus etenee prosessikuvauksesta taloudellisiin seurauksiin, ja pisteet jakautuvat neljään osaan.

Prosessi: avioerohakemus tehdään käräjäoikeuteen joko puolisoiden yhdessä tai toisen puolison yksin (4 p.). Menettely on kaksivaiheinen: hakemuksesta alkaa kuuden kuukauden harkinta-aika, minkä jälkeen hakemus on uusittava vuoden kuluessa harkinta-ajan alkamisesta, tai avioero raukeaa ja avioliitto jää voimaan; uusimisen jälkeen käräjäoikeus tuomitsee puolisot avioeroon (6 p.).

Taloudelliset seuraukset: avioeron tultua voimaan toimitetaan omaisuuden ositus, jossa puolisoiden netto-omaisuus pääsääntöisesti lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi avio-oikeuden perusteella (6 p.).

Kiitettävään kuuluvat tarkennukset (4 p.): harkinta-aikaa ei tarvita, jos puolisot ovat asuneet erillään vähintään kaksi vuotta; avio-oikeutta voi rajoittaa avioehdolla tai testamentilla; ositusta voidaan sovitella; lisäksi tasinko ja lasten elatusvelvollisuus.

Tämä on skenaariotehtävä: pisteet tulevat perusteluista, eivät ennusteen sisällöstä. Valitse siis yksi selkeä kehityskulku ja pysy siinä johdonmukaisesti (5 p.).

Perustele ensin yhteiskuntien sisäisillä tekijöillä (5 p.): taloudellinen kehitys ja eriarvoisuus, nationalismi, arvomuutokset, median murros ja sosiaalisen median vaikutus julkiseen keskusteluun, uskontojen rooli sekä erilaiset ääriliikkeet.

Sido skenaario sitten ulkoisiin olosuhteisiin ja kansainvälisen poliittisen tilanteen muutoksiin: suurvaltakilpailu, kriisit ja konfliktit muiden valtioiden kanssa sekä autoritaaristen valtioiden vaikutusvalta (3 p.).

Kiitettävään päästään erittelemällä erikseen liberaalia demokratiaa uhkaavia ja sitä suojaavia tekijöitä — esimerkiksi oikeusvaltioperiaate, vapaa media ja kansalaisyhteiskunta — ja koettelemalla omaa skenaariota muita mahdollisia kehityskulkuja vasten (3 p.).

Avainajatus: kuvio 8.A esittää suhdeluvun, jonka osoittajana ovat julkisyhteisöjen menot ja nimittäjänä bruttokansantuote. Menot ja BKT kuvaavat eri asioita, joten luku muuttuu kumman tahansa muuttuessa eikä kerro, montako euroa julkinen sektori käyttää.

Täysien pisteiden vastaus nostaa ensin esiin kuvion havainnot. Suurimmat luvut vuonna 2021 olivat Ranskassa (59,5 %), Kreikassa (56,6 %), Italiassa ja Itävallassa (56,0 %) sekä Suomessa (55,1 %); EU27-maiden taso oli 51,2 %. Pohjoismaat sijoittuvat kuvion yläpuoliskolle, Ruotsi (50,4 %) ja Tanska (49,7 %) tosin lähelle EU-tasoa. Alapäässä on Baltian ja itäisen Keski-Euroopan maita, kuten Liettua (37,3 %), Romania (40,0 %), Bulgaria (41,5 %) ja Viro (42,1 %), sekä muista erottuva Irlanti (23,5 %). Sijoittumista selittää esimerkiksi se, että joissain maissa verovaroin kustannetut tulonsiirrot ovat sosiaaliturvan ydin, kun toisissa kotitaloudet hankkivat turvansa yksityisillä vakuutuksilla, jolloin menot eivät näy julkisina.

Kiitettävä vastaus kytkee erot sosiaalipolitiikan eurooppalaisiin malleihin, kuten pohjoismaiseen universalistiseen, keskieurooppalaiseen vakuutusperusteiseen ja kevyemmän julkisen sektorin liberaaliin malliin. Se pohtii, kuinka suuri työnantaja, elinkeinotukien maksaja ja eläkkeiden rahoittaja julkinen sektori kussakin maassa on. Irlannin lukua painaa se, että ylikansallisten suuryritysten rekisteröityminen maahan on paisuttanut BKT:ta; Baltian maissa pieni julkinen sektori on ollut poliittinen linja. Vuoden 2021 lukuja nostivat myös koronapandemian tukitoimet.

Yleinen ansa on päätellä suhdeluvusta euromääriä. Esimerkiksi Luxemburgin luku (42,4 %) on Suomea pienempi, mutta suuren BKT:n vuoksi julkiset menot asukasta kohden ovat siellä silti suuret.

Avainajatus: kuviot 8.A ja 8.B mittaavat eri asioita. Kuvio 8.A kertoo julkisten menojen suhteen bruttokansantuotteeseen, kuvio 8.B julkisyhteisöjen osuuden kansantalouden tuotannosta eli bruttoarvonlisäyksestä.

Täysien pisteiden vastaus lähtee näennäisestä ristiriidasta. Suomen julkiset menot olivat vuonna 2021 55,1 % BKT:sta, mutta julkisyhteisöjen osuus bruttoarvonlisäyksestä oli vuonna 2017 vain 18,6 %. Eri vuodet eivät selitä näin suurta eroa. Päätelmä, että julkinen sektori muodostaisi yli puolet Suomen kansantaloudesta, on siis virheellinen. Menoihin sisältyy tulonsiirtoja, kuten eläkkeitä, työttömyysturvaa ja muita sosiaaliturvaetuuksia, jotka eivät ole julkisyhteisöjen omaa tuotantoa: rahat käytetään lopulta kotitalouksissa. Kiistanalaisuus kannattaa perustella arvoilla: oikeisto on perinteisesti pitänyt hyvänä pienempää ja vasemmisto suurempaa julkisen talouden roolia, ja kumpikin voi valita mittarin, joka tukee sen johtopäätöksiä.

Kiitettävä vastaus avaa tarkemmin, mistä ero syntyy. Arvonlisäys on tuotannon arvo vähennettynä välituotteilla, ja julkisyhteisöjen markkinattoman tuotannon arvo muodostuu lähinnä palkoista ja pääoman kulumisesta. Kun kunta ostaa palvelun yritykseltä, meno näkyy julkisissa menoissa mutta arvonlisäys yritysten osuudessa, joka kuviossa 8.B on 61,9 %. Myös yritystuet ja korkomenot kasvattavat menoja ilman julkista tuotantoa. Vertailua vaikeuttavat määritelmät: Suomessa työeläkelaitokset luetaan julkisyhteisöihin, vaikka monessa maassa vastaavat eläkkeet ovat yksityisiä, ja kuvion 8.B nimittäjä on arvonlisäys perushintaan eikä BKT.

Yleinen ansa on laskea yhteen 55,1 % ja 61,9 % ja ihmetellä, miksi summa ylittää sata. Juuri se paljastaa, että luvut kuvaavat eri asioita.

Vastaus rakentuu neljälle kerrokselle. Lähde liikkeelle asemasta: Saksa ja Ranska ovat Länsi-Euroopan ydinaluetta ja eurooppalaisittain suuria valtioita, joiden poliittinen ja taloudellinen painoarvo on ollut EU:ssa merkittävä sen perustamisesta asti (4 p.).

Taustoita historiallisesti (5 p.): integraatio syntyi rauhanhankkeena entisten vihollismaiden välille, hiili- ja teräsyhteisö 1951 vauhditti jälleenrakennusta, ja kahden Saksan olemassaolo vuoteen 1990 muovasi asetelmaa.

Kuvaa ilmenemismuodot (4 p.): Schengenin sopimus 1985 ja vapaa liikkuvuus, EU:n turvallisuus- ja talouspolitiikka sekä maiden johtajien keskinäiset suhteet.

Kiitettävään kuuluvat haasteet ja muutokset (3 p.): Saksa on kannattanut tiukkaa menokuria ja Ranska taloudellisen yhteisvastuun lisäämistä, ilmastopolitiikka ja Venäjä-suhteet ovat jakaneet maita, ja Saksojen yhdistyminen sekä brexit ovat lisänneet maiden painoarvoa.