Historia, kevät 2026 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Hyvässä vastauksessa kokelas lähestyy tehtävää analysoimalla pääpiirteittäin teollisuustuotannon mahdollistaneita tekijöitä: pääomaa, raaka-aineita ja työvoimaa. Isossa-Britanniassa siirtomaiden hyödyntäminen kauppakomppanioiden avulla oli luonut merkittävää varallisuutta, jota kaupunkien rikkaat porvarit ja vaurastunut yläluokka olivat valmiita sijoittamaan uusiin teollisuusyrityksiin. Raaka-aineita tuotantoon saatiin paitsi omasta maasta (esimerkiksi kivihiiltä) myös halvalla siirtomaista. Työvoimaa Britanniassa oli paljon, koska väestö kasvoi voimakkaasti ja maataloutta oli alettu koneistaa; maaseudun työttömät muuttivat kaupunkeihin ja tarjosivat teollisuudelle ehtymättömän työvoimareservin. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee kaikkia tuotannontekijöitä monipuolisesti ja huomioi myös valmiiden hyödykkeiden markkinat: kotimaisen kysynnän lisäksi yrityksillä oli laajat markkinat eri puolilla brittiläistä imperiumia. Kokelas voi huomioida myös, että tuotantoprosessin kehittymiselle tärkeitä raaka-aineita, kuten kivihiiltä ja puuvillaa, oli hyvin saatavilla ja että valmiiden tuotteiden kuljetusta helpottivat monet tekijät (suuri kauppalaivasto, kanavat ja varhaiset rautatiet). Myös Ison-Britannian poliittinen järjestelmä eli parlamentaarinen monarkia oli yrittäjyyden kannalta otollisempi kuin manner-Euroopalle tyypillinen itsevaltainen järjestelmä, ja taloudellisen liberalismin myötä kehittynyt vakaa oikeusjärjestelmä loi ennustettavan ympäristön taloudelliselle toiminnalle, teknologisille keksinnöille sekä rahoitusmarkkinoiden kehittymiselle.

Hyvässä vastauksessa kokelas osaa ajoittaa ja taustoittaa Israelin valtion perustamisen ja sen välittömät seuraukset. Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1948, ja yhtenä valtion synnyn taustatekijänä olivat toisen maailmansodan juutalaisvainot. Kokelas nostaa esiin lukuisat sodat, jotka seurasivat siitä, että Palestiinan arabit ja ympäröivät arabimaat eivät hyväksyneet Israelin valtion perustamista. Kylmän sodan aikana myös suurvallat vaikuttivat sotiin: Yhdysvallat on tukenut Israelia ja Neuvostoliitto arabimaita. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että konflikti on monimutkainen, ja tietää, että sitä on tuloksetta yritetty ratkaista vuosikymmenien ajan. Palestiinalaisille konflikti on merkinnyt alhaista elintasoa ja heikkoja vaikutusmahdollisuuksia sekä tuhansien ihmisten pakenemista kodeistaan ja sijoittumista pakolaisleireille, kun taas Israel on korkean elintason moderni valtio. Kiitettävässä vastauksessa kokelas esittää useita esimerkkejä. Taustalla vaikuttavia ideologioita ovat sionistinen liike, joka on ajanut juutalaisvaltiota jo 1800-luvulta lähtien, ja arabinationalismi, joka ajoi arabien irrottautumista siirtomaaisäntien alaisuudesta. Israelin valtion perustaminen ja sen laajentuminen voitokkaan itsenäistymissodan seurauksena on pahentanut palestiinalaisten pakolaistilannetta. Kokelas osaa antaa esimerkkejä konfliktin seurauksista, joita ovat Israelin aluelaajennukset ja palestiinalaisten kansannousut; sodat ovat synnyttäneet radikalismia sekä Lähi-idän alueella että kansainvälisesti. Kokelas ymmärtää, että konfliktissa on kyse myös uskonnosta, alueen geopoliittisesta asemasta ja resursseista, kuten öljystä ja vedestä, ja avaa esimerkkien avulla myös suurvaltojen roolia konfliktissa ja rauhanneuvotteluissa.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että 1930-luvulla sekä oikeisto että vasemmisto pyrkivät kumoamaan laillisen hallitusvallan juuri itsenäistyneessä Suomessa. Kommunistien toiminta oli Suomessa kielletty, ja siksi arvostelun kohteena oli erityisesti äärioikeiston Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) toiminta. Kokelas voi mainita Lapuan liikkeen talonpoikaismarssin, presidentti Ståhlbergin kyydityksen tai Mäntsälän kapinan (1932) demokratiaa uhkaavina toimina. Kokelas voi huomata myös yhteyden eurooppalaisiin diktatuureihin. Demokratiaa tukevana toimenpiteenä voi mainita sisällissodan jälkeisen eheyttämisen ja Mäntsälän kapinan kukistamisen, jossa ratkaiseva seikka oli presidentti Svinhufvudin arvovalta. Demokratia Suomessa säilyi, koska kansalaisten toimeentulo koheni vähitellen, sisällissodan haavat alkoivat arpeutua ja Suomeen syntyi vuonna 1937 pitkäikäinen SDP:n ja Maalaisliiton punamultahallitus. Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että demokratian uhkaamisella oli kansainvälisiä esikuvia, muun muassa Italian fasismi ja Saksan kansallissosialismi. Hän analysoi tarkemmin 1930-luvun alun poliittisesti tulehtunutta ilmapiiriä mainitsemalla esimerkiksi, että kansanedustajana toimi henkilöitä, joilla oli siteitä Suomen kommunistiseen puolueeseen, vaikka SKP oli virallisesti kielletty. Lapualla paitojen repimiseen huipentunut kahakka 1929 johti äärioikeiston vaatimuksiin luokka- ja ryhmäetujen poistamisesta. Kokelas voi tarkastella myös laillisuuden perinnettä, paikallisdemokratiaa ja kommunistilakeja. Demokratian säilymiseen vaikuttivat merkittävästi Lapuan liikkeen väkivaltaisuudet, jotka saivat maltillisen oikeiston irtautumaan äärioikeiston tavoitteista.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa tietävänsä, mikä ja milloin oli antiikin aika. Antiikin ihmisihanteeseen kuului ajatus siitä, että sielun ja ruumiin hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, ja siksi urheilua pidettiin tärkeänä. Kokelas voi viitata antiikin olympialaisiin ja niiden lajeihin, kuten painiin sekä kiekon- ja keihäänheittoon. Kokelas tuo esiin, että urheilukilpailut olivat sallittuja vain miehille; urheilijat kilpailivat alastomina, ja urheilijan ideaalimallina pidettiin miestä, jolla oli lihaksikas atleettinen vartalo. Kokelas liittää urheilun myös johonkin muuhun kulttuuriseen yhteyteensä, esimerkiksi uskonnolliseen merkitykseen ja urheiluun jumalten kunniaksi. Kreikkalaistyylinen urheilu oli myös suosittua Rooman valtakunnassa, vaikka suosituin urheilumuoto oli hippodromeilla järjestetyt valjakkoajot. Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa tietävänsä, että urheilukilpailut olivat suositumpia kreikkalaisessa maailmassa kuin roomalaisessa kulttuurissa. Hän voi kertoa tarkemmin kisoista ja niiden lajien yhteydestä sotilaallisiin harjoituksiin, esimerkiksi viisiottelusta ja sen lajeista: kiekonheitto, juoksu, pituushyppy, keihäänheitto ja paini. Kokelas antaa täsmällisiä esimerkkejä urheilun ja kulttuurin suhteista, kuten olympialaisista poliittisesti ja uskonnollisesti tärkeänä tapahtumana. Kristillisessä myöhäisantiikissa kreikkalaistyyliset urheilukisat loppuivat, koska niitä pidettiin pakanallisina.

Hyvässä vastauksessa kokelas määrittelee suurvaltasotien ajan ja käsittelee sotien vaikutuksia väestön kannalta, esimerkiksi joitakin seuraavista: sotaväenotot rajoittivat väestön kasvua ja saivat aikaan jopa työvoimapulaa, sillä suuri osa armeijaan joutuneista miehistä ei koskaan palannut takaisin; sodat olivat tuhoisia valtion taloudelle ja johtivat verorasituksen kiristymiseen sekä ruotujakolaitoksen syntymiseen; Suomen alueita läänitettiin palkkioksi ulkomaisille palkkasotureille; 1700-luvun alkupuolella sota toi Suomeen myös venäläismiehityksen, niin sanotun isonvihan; sotien hyödyt, kuten voittomaista kerätyt verot ja tullimaksut, eivät hyödyttäneet tavallista rahvasta vaan päätyivät kruunun ja aatelisten käsiin; talonpojat saattoivat vapautua veroista, jos kykenivät varustamaan ratsumiehen; taistelukentällä ansioituminen saattoi johtaa sosiaaliseen nousuun ja jopa aatelissäätyyn nousemiseen. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee vaikutuksia syvällisemmin ja osoittaa ymmärtävänsä, että sodilla oli sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia ja että ne vaikuttivat eri lailla eri yhteiskuntaryhmiin. Esimerkiksi aateliset saattoivat luoda uraa ja jopa rikastua sotasaaliin turvin samaan aikaan, kun tavalliset talonpojat maksoivat veroillaan sodankäynnin kustannukset. Lisäksi kokelas huomioi, että suurvalta-ajassa oli erilaisia vaiheita.

Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa orientalismin historialliseen kontekstiinsa eli imperialismin aikaan, jolloin eurooppalaiset hankkivat siirtomaita. Hän ymmärtää orientalististen kuvausten edustavan länsimaista mielikuvaa eksoottisesta idästä. Orientalismissa itämainen kulttuuri esitetään länsimaille vieraana ja niiden kehityksestä poikkeavana. Kuvataiteessa aiheena saattoivat olla esimerkiksi avioliittomarkkinat, joilla myydään nuoria naisia morsiamiksi; tällaiset teokset ilmentävät, kuinka länsimaisessa maailmankuvassa haaremi eksotisoidaan ja seksuaalistetaan. Matkakuvauksissa idän ihmiset saatettiin esittää lasten kaltaisina olentoina, jotka hälisevät ja innostuvat kaikesta, ja heidän käyttäytymisensä asetettiin vastakkain eurooppalaisen protestanttisen kristillisyyden vakavamielisen tapakulttuurin kanssa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi kuvauksia ja liittää ne historialliseen kontekstiinsa tarkemmin. Orientalistinen maalaustaide kytkeytyy romantiikan taidesuuntaukseen, ja 1920-luvulla orientalismi oli erityisen muodikasta muun muassa faarao Tutankhamonin haudan löytymisen vuoksi. Kokelas ymmärtää, että kuvaukset ovat luonteeltaan etnosentrisiä ja että niissä asetetaan idän kulttuuri länsimaisen arvomaailman ja maailmankuvan alapuolelle. Kokelas esittää lähdekriittisiä huomioita ja voi esimerkiksi pohtia, kuinka edustavia yksittäiset kuvaukset ovat aikalaismielipiteiden kuvaajina.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että olennaista uuden ajan alun tieteessä oli uuden tiedon etsiminen järjen ja havaintojen avulla, ei enää auktoriteetteihin vetoaminen. Kirkon auktoriteettiasema tieteessä heikkeni erityisesti reformaation jälkeen, kun läntinen kirkko jakaantui. Uusi maailmankuva alkoi muotoutua renessanssin aikana, jolloin humanismin seurauksena yksilöllisyyttä alettiin korostaa aiemmin tärkeänä pidetyn yhteisöllisyyden sijaan. Maailmankuvassa aurinkokeskeisyys korvasi maakeskeisyyden, ja 1400-luvulta alkaneiden niin sanottujen löytöretkien myötä Eurooppaan muodostui vähitellen laajempi tieto uusista mantereista, ihmisistä ja luonnosta. Kirjapainotaito helpotti ja nopeutti uuden tiedon leviämistä. Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee tarkemmin uuden ajan alun tieteen luonnetta ja sen suhdetta keskiajan tieteeseen, jota voidaan pitää aristotelismin ja kristinuskon yhteenliittymänä. Kokelas osaa myös tarkemmin pohtia, miksi tiede muuttui uuden ajan alussa, ja voi eritellä uskonnon roolin muutosta tieteenharjoittamisessa: asioita pyrittiin selittämään järkeen, ei uskoon vedoten. Renessanssihumanismin myötä antiikin tieteen parempi tuntemus haastoi aristotelismin. Myös tiedeinstituutioissa tapahtui muutos, kun useissa Euroopan maissa tiedeakatemiat ja tieteelliset seurat ryhtyivät kehittämään kokeellista tiedettä. Kokelas voi myös mainita joitain keskeisiä uuden ajan alun tieteentekijöitä, esimerkiksi Galileon, Kopernikuksen, Vesaliuksen tai Newtonin, sekä pohtia 1600-luvun tieteestä käytetyn termin tieteellinen vallankumous osuvuutta.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä uuskolonialismilla tarkoitetaan. Käsitettä on alettu käyttää toisen maailmansodan jälkeen, ja sillä tarkoitetaan nykyisten suurvaltojen eli Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän harjoittamaa epäsuoraa vallankäyttöä. Uuskolonialismissa kehittyviä maita pyritään hallitsemaan pääasiassa taloudellisen hyödyn vuoksi: kehittyvistä maista voi hankkia tärkeitä raaka-aineita, niiden työvoima on halvempaa ja työlainsäädäntö väljempää kuin esimerkiksi länsimaissa. Nykyisessä globaalissa maailmassa suurvallat harjoittavat uuskolonialismia monin eri tavoin. Kokelas käsittelee esimerkiksi yhtä seuraavista aiheista: Kiinan vaikutusvalta Afrikassa; tavat, joilla amerikkalaiset tai eurooppalaiset monikansalliset yritykset hyödyntävät muiden maanosien työvoimaa tai luonnonvaroja, esimerkiksi epäeettiset tavat hankkia kobolttia, joka on älypuhelinten ja sähköautojen välttämätön raaka-aine; suurten maiden pyrkimys muiden poliittiseen ja sotilaalliseen kontrollointiin. Kiitettävässä vastauksessa kokelas ymmärtää eron imperialismin ja uuskolonialismin välillä ja voi todeta, että uuskolonialistisesti toimivat suurvallat ja monikansalliset yritykset pyrkivät hallitsemaan kehittyviä maita taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti ilman suoraa alueellista hallintaa. Kokelas ymmärtää, että nykypäivän suurvallat ja suuryritykset saavat taloudellista hyötyä painostamalla luonnonvaroja omistavien maiden hallituksia poliittisesti ja jopa sotilaallisesti. Kiitettävässä vastauksessa kokelas antaa joitain esimerkkejä siitä, miten uuskolonialismi näkyy politiikassa, taloudessa tai kulttuurissa, ja voi pohtia myös kansainvälisten järjestöjen, kuten IMF:n ja Maailmanpankin, roolia uuskolonialismissa.

Neuvostoliitto aloitti kesäkuussa Karjalan kannaksella suurhyökkäyksen, joka päätti kaksi ja puoli vuotta kestäneen asemasodan. Hyökkäyksen seurauksena Suomi joutui perääntymään vanhoille rajoille, mutta saavutti merkittävät torjuntavoitot Tali-Ihantalassa ja Ilomantsissa Saksan aseellisella tuella. Kuitenkin loppukesästä 1944 Suomen kyky jatkaa sotaa oli vakavasti heikentynyt. Kokelas käsittelee Suomen tilannetta myös osana toista maailmansotaa: liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa kesäkuussa ja etenivät nopeasti, ja Neuvostoliitolla oli kiire ehtiä Berliiniin ennen liittoutuneita, joten Stalin ei halunnut keskittää joukkoja Suomen miehittämiseen. Suomen johto oli jo loppuvuodesta 1942 ymmärtänyt, että Saksa tulee häviämään sodan, ja Suomessa etsittiin mahdollisuutta erillisrauhaan. Tilanne oli kuitenkin hankala, sillä Saksan tukea tarvittiin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjumiseen, ja tuen hintana oli kiinteä liittosuhde Saksan kanssa.