Historia, kevät 2026 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Hyvässä vastauksessa kokelas lähestyy tehtävää analysoimalla pääpiirteittäin teollisuustuotannon mahdollistaneita tekijöitä: pääomaa, raaka-aineita ja työvoimaa. Isossa-Britanniassa siirtomaiden hyödyntäminen kauppakomppanioiden avulla oli luonut merkittävää varallisuutta, jota kaupunkien rikkaat porvarit ja vaurastunut yläluokka olivat valmiita sijoittamaan uusiin teollisuusyrityksiin. Raaka-aineita tuotantoon saatiin paitsi omasta maasta (esimerkiksi kivihiiltä) myös halvalla siirtomaista. Työvoimaa Britanniassa oli paljon, koska väestö kasvoi voimakkaasti ja maataloutta oli alettu koneistaa; maaseudun työttömät muuttivat kaupunkeihin ja tarjosivat teollisuudelle ehtymättömän työvoimareservin. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee kaikkia tuotannontekijöitä monipuolisesti ja huomioi myös valmiiden hyödykkeiden markkinat: kotimaisen kysynnän lisäksi yrityksillä oli laajat markkinat eri puolilla brittiläistä imperiumia. Kokelas voi huomioida myös, että tuotantoprosessin kehittymiselle tärkeitä raaka-aineita, kuten kivihiiltä ja puuvillaa, oli hyvin saatavilla ja että valmiiden tuotteiden kuljetusta helpottivat monet tekijät (suuri kauppalaivasto, kanavat ja varhaiset rautatiet). Myös Ison-Britannian poliittinen järjestelmä eli parlamentaarinen monarkia oli yrittäjyyden kannalta otollisempi kuin manner-Euroopalle tyypillinen itsevaltainen järjestelmä, ja taloudellisen liberalismin myötä kehittynyt vakaa oikeusjärjestelmä loi ennustettavan ympäristön taloudelliselle toiminnalle, teknologisille keksinnöille sekä rahoitusmarkkinoiden kehittymiselle.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa tietävänsä, mikä ja milloin oli antiikin aika, ja ymmärtävänsä, että aineiston kuva liittyy aikansa kreikkalaiseen kulttuuriin. Antiikin ihmisihanteeseen kuului ajatus siitä, että sielun ja ruumiin hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, ja siksi urheilua pidettiin tärkeänä. Hän voi viitata antiikin olympialaisiin ja niiden lajeihin. Kuvasta voi nostaa esiin joitakin lajeja, kuten keihään- ja kiekonheiton, sekä sen, että hahmot ovat miehiä ja alasti. Kokelas tuo esiin, että urheilukilpailut olivat sallittuja vain miehille. Urheilijat kilpailivat alastomina, ja urheilijan ideaalimallina pidettiin miestä, jolla oli lihaksikas atleettinen vartalo. Kokelas liittää urheilun myös johonkin muuhun kulttuuriseen yhteyteensä (esimerkiksi uskonnollinen merkitys, urheilu jumalten kunniaksi). Kreikkalaistyylinen urheilu oli myös suosittua Rooman valtakunnassa, vaikka suosituin urheilumuoto oli hippodromeilla järjestetyt valjakkoajot.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa tietävänsä, että urheilukilpailut olivat suositumpia kreikkalaisessa maailmassa kuin roomalaisessa kulttuurissa. Hän voi kertoa tarkemmin kisoista ja niiden lajien yhteydestä sotilaallisiin harjoituksiin (esimerkiksi viisiottelu ja sen lajit: kiekonheitto, juoksu, pituushyppy, keihäänheitto ja paini). Kokelas antaa täsmällisiä esimerkkejä urheilun ja kulttuurin suhteista, kuten olympialaisista poliittisesti ja uskonnollisesti tärkeänä tapahtumana. Kristillisessä myöhäisantiikissa kreikkalaistyyliset urheilukisat loppuivat, koska niitä pidettiin pakanallisina.

Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa aineistot historialliseen kontekstiinsa eli imperialismin aikaan, jolloin eurooppalaiset hankkivat siirtomaita. Hän ymmärtää aineistojen edustavan länsimaista mielikuvaa eksoottisesta idästä. Orientalismissa itämainen kulttuuri esitetään länsimaille vieraana ja niiden kehityksestä poikkeavana. Longin maalauksen aihe on avioliittomarkkinat, joilla myydään nuoria naisia morsiamiksi. Maalaus ilmentää, kuinka länsimaisessa maailmankuvassa haaremi eksotisoidaan ja seksuaalistetaan. Hildénin kuvauksessa jumalanpalveluksista idän ihmisten uskonharjoitus esitetään ulkokohtaisena ja epäjärjestyksen leimaamana: moskeijassa lapset juoksentelevat ”meluten hirveästi” ja työmiehet laskevat leikkiä, ja armenialaisten kirkkolaulu on ”vastenmielistä kirkumista ja huutamista”. Kuvausta verrataan kirjoittajan omaan luterilaiseen kristillisyyteen, jossa Jumalan sana saarnataan ”selvänä ja puhtaana” ja jonka hän katsoo tuovan ”elämän, ilon ja rauhan”; hän rukoilee evankeliumin valoa ”tälle viheliäiselle kansalle”.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi aineistoja ja liittää ne historialliseen kontekstiinsa tarkemmin. Longin maalaus sijoittuu romantiikan taidesuuntaukseen. Hildénin teksti on 1890 tehdyn Pyhän maan matkan kertomus 1800-luvun lopulta, jolloin höyrylaivat toivat eurooppalaisia matkailijoita, pappeja ja lähetystyöntekijöitä heikkenevän Osmanien valtakunnan alueille. Kokelas ymmärtää, että aineistot ovat luonteeltaan etnosentrisiä ja että niissä asetetaan idän kulttuuri länsimaisen arvomaailman ja maailmankuvan alapuolelle. Longin kuvan voi tulkita pyrkivän luomaan salaperäistä ja eroottista tunnelmaa, ja morsiamien myynti jo sinänsä poikkeaa länsimaisista moraalikäsityksistä. Kuvan keskiössä ovat etualan vaaleina esitetyt morsianehdokkaat. Meklari ja taustalla näkyvät ostajat jäävät miltei tummaksi massaksi naisiin verrattuna. Hildén päättelee moskeijan hälinästä, että ”muhammettilaiset itse eivät pidä varsin suuressa arvossa temppelejänsä”, eli hän tulkitsee vierasta tapakulttuuria oman kirkkonsa hiljaisuuden ja järjestyksen mittapuulla. Hän ei kuitenkaan kiistä rukoilijoiden hartautta (”Vakavuutta ja hartautta sekä intoa siinä kyllä näytti olevan”), mutta pitää heidän uskoaan vajaana, koska he eivät tunne kristinuskon Jumalaa. Kokelas esittää lähdekriittisiä huomioita. Hän voi esimerkiksi pohtia, kuinka edustavia tehtävän aineistot ovat aikalaismielipiteiden kuvaajina, ja sitä, että Hildén katsoi näkemäänsä luterilaisen papin silmin lyhyen vierailun perusteella.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että olennaista uuden ajan alun tieteessä oli uuden tiedon etsiminen järjen ja havaintojen avulla, ei enää auktoriteetteihin vetoaminen. Kirkon auktoriteettiasema tieteessä heikkeni erityisesti reformaation jälkeen, kun läntinen kirkko jakaantui. Uusi maailmankuva alkoi muotoutua renessanssin aikana, jolloin humanismin seurauksena yksilöllisyyttä alettiin korostaa aiemmin tärkeänä pidetyn yhteisöllisyyden sijaan. Maailmankuvassa aurinkokeskeisyys korvasi maakeskeisyyden, ja 1400-luvulta alkaneiden niin sanottujen löytöretkien myötä Eurooppaan muodostui vähitellen laajempi tieto uusista mantereista, ihmisistä ja luonnosta. Kirjapainotaito helpotti ja nopeutti uuden tiedon leviämistä. Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee tarkemmin uuden ajan alun tieteen luonnetta ja sen suhdetta keskiajan tieteeseen, jota voidaan pitää aristotelismin ja kristinuskon yhteenliittymänä. Kokelas osaa myös tarkemmin pohtia, miksi tiede muuttui uuden ajan alussa, ja voi eritellä uskonnon roolin muutosta tieteenharjoittamisessa: asioita pyrittiin selittämään järkeen, ei uskoon vedoten. Renessanssihumanismin myötä antiikin tieteen parempi tuntemus haastoi aristotelismin. Myös tiedeinstituutioissa tapahtui muutos, kun useissa Euroopan maissa tiedeakatemiat ja tieteelliset seurat ryhtyivät kehittämään kokeellista tiedettä. Kokelas voi myös mainita joitain keskeisiä uuden ajan alun tieteentekijöitä, esimerkiksi Galileon, Kopernikuksen, Vesaliuksen tai Newtonin, sekä pohtia 1600-luvun tieteestä käytetyn termin tieteellinen vallankumous osuvuutta.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä uuskolonialismilla tarkoitetaan. Käsitettä on alettu käyttää toisen maailmansodan jälkeen, ja sillä tarkoitetaan nykyisten suurvaltojen eli Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän harjoittamaa epäsuoraa vallankäyttöä. Uuskolonialismissa kehittyviä maita pyritään hallitsemaan pääasiassa taloudellisen hyödyn vuoksi: kehittyvistä maista voi hankkia tärkeitä raaka-aineita, niiden työvoima on halvempaa ja työlainsäädäntö väljempää kuin esimerkiksi länsimaissa. Nykyisessä globaalissa maailmassa suurvallat harjoittavat uuskolonialismia monin eri tavoin. Kokelas käsittelee esimerkiksi yhtä seuraavista aiheista: Kiinan vaikutusvalta Afrikassa; tavat, joilla amerikkalaiset tai eurooppalaiset monikansalliset yritykset hyödyntävät muiden maanosien työvoimaa tai luonnonvaroja, esimerkiksi epäeettiset tavat hankkia kobolttia, joka on älypuhelinten ja sähköautojen välttämätön raaka-aine; suurten maiden pyrkimys muiden poliittiseen ja sotilaalliseen kontrollointiin. Kiitettävässä vastauksessa kokelas ymmärtää eron imperialismin ja uuskolonialismin välillä ja voi todeta, että uuskolonialistisesti toimivat suurvallat ja monikansalliset yritykset pyrkivät hallitsemaan kehittyviä maita taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti ilman suoraa alueellista hallintaa. Kokelas ymmärtää, että nykypäivän suurvallat ja suuryritykset saavat taloudellista hyötyä painostamalla luonnonvaroja omistavien maiden hallituksia poliittisesti ja jopa sotilaallisesti. Kiitettävässä vastauksessa kokelas antaa joitain esimerkkejä siitä, miten uuskolonialismi näkyy politiikassa, taloudessa tai kulttuurissa, ja voi pohtia myös kansainvälisten järjestöjen, kuten IMF:n ja Maailmanpankin, roolia uuskolonialismissa.

Neuvostoliitto aloitti kesäkuussa Karjalan kannaksella suurhyökkäyksen, joka päätti kaksi ja puoli vuotta kestäneen asemasodan. Hyökkäyksen seurauksena Suomi joutui perääntymään vanhoille rajoille, mutta saavutti merkittävät torjuntavoitot Tali-Ihantalassa ja Ilomantsissa Saksan aseellisella tuella. Kuitenkin loppukesästä 1944 Suomen kyky jatkaa sotaa oli vakavasti heikentynyt. Kokelas käsittelee Suomen tilannetta myös osana toista maailmansotaa: liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa kesäkuussa ja etenivät nopeasti, ja Neuvostoliitolla oli kiire ehtiä Berliiniin ennen liittoutuneita, joten Stalin ei halunnut keskittää joukkoja Suomen miehittämiseen. Suomen johto oli jo loppuvuodesta 1942 ymmärtänyt, että Saksa tulee häviämään sodan, ja Suomessa etsittiin mahdollisuutta erillisrauhaan. Tilanne oli kuitenkin hankala, sillä Saksan tukea tarvittiin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjumiseen, ja tuen hintana oli kiinteä liittosuhde Saksan kanssa.