Psykologia, kevät 2026 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Väittämä on väärin. Piirreteoriat kuvaavat persoonallisuutta suhteellisen pysyvinä piirreulottuvuuksina, kuten viiden suuren piirteen mallissa, mutta ne eivät esitä, että jokaista piirrettä vastaisi yksi geeni. Persoonallisuuden piirteet ovat polygeenisiä eli lukuisten geenien yhteisvaikutuksen tulosta, ja lisäksi ympäristö vaikuttaa niiden kehittymiseen. Yksi geeni ei siis säätele yhden piirteen voimakkuutta.

Yleinen ansa on olettaa, että vahva periytyvyys tarkoittaisi yhden geenin vaikutusta. Periytyvyysaste kertoo vain siitä, kuinka suuri osa väestön yksilöiden välisestä vaihtelusta selittyy geneettisellä vaihtelulla, ei siitä, montako geeniä ominaisuuteen vaikuttaa.

Väittämä on oikein. Temperamentilla tarkoitetaan yksilön synnynnäistä, biologispohjaista tapaa reagoida ympäristöön ja säädellä vireystilaansa. Se näkyy jo vauvaiässä esimerkiksi aktiivisuutena, sopeutuvuutena, säännöllisyytenä ja reaktioiden voimakkuutena. Temperamenttiin vaikuttavat geenit sekä muut biologiset tekijät, kuten äidin raskaudenaikainen terveys ja sikiöaikaiset olosuhteet. Temperamentti muodostaa pohjan, jonka varaan persoonallisuus rakentuu kasvatuksen ja kokemusten myötä.

Yleinen ansa on samastaa temperamentti ja persoonallisuus. Temperamentti on synnynnäinen reagointityyli, kun taas persoonallisuus sisältää myös opitut tavat, arvot, minäkäsityksen ja elämäntarinan.

Väittämä on oikein. Proaktiivisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että yksilö hakeutuu itse aktiivisesti ympäristöön, joka sopii yhteen hänen perimästä lähtöisin olevien taipumustensa kanssa. Musikaalisesti lahjakas hakeutuu musiikkiharrastuksiin, liikunnallinen urheiluseuraan ja ulospäinsuuntautunut sosiaalisiin tilanteisiin. Valittu ympäristö puolestaan vahvistaa alkuperäistä taipumusta, jolloin perimän ja ympäristön vaikutukset kasautuvat. Ilmiön merkitys kasvaa iän myötä, kun yksilön mahdollisuudet valita ympäristönsä lisääntyvät.

Yleinen ansa on sekoittaa proaktiivinen vuorovaikutus reaktiiviseen, jossa ympäristö reagoi eri tavoin yksilön ominaisuuksiin. Proaktiivisessa aloite on yksilöllä itsellään.

Väittämä on oikein. Älykkyysosamäärää mittaavat testit normitetaan niin, että tulokset noudattavat normaalijakaumaa, jonka keskiarvo on 100 ja keskihajonta tyypillisesti 15. Normaalijakaumassa havainnot kasautuvat keskiarvon ympärille ja harvenevat jyrkästi ääripäitä kohti. Tulos 150 on yli kolmen keskihajonnan päässä keskiarvosta, joten sen saa vain hyvin pieni osa väestöstä, kun taas lähellä sataa olevia tuloksia saa suuri enemmistö.

Yleinen ansa on tulkita väittämä kannanotoksi älykkyystestien pätevyyteen. Väittämä koskee vain jakauman muotoa, joka on normitetuissa testeissä määritelmällisesti normaalijakauma; siihen vastaaminen ei edellytä kantaa testien luotettavuuteen.

Väittämä on oikein. Luovuudella tarkoitetaan psykologiassa kykyä tuottaa uusia ja tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Sitä tarvitaan nimenomaan avoimissa ongelmissa, joihin ei ole olemassa valmista toimintatapaa tai algoritmia: tällöin on tuotettava vaihtoehtoisia ratkaisuja eli käytettävä divergenttiä ajattelua ja irrottauduttava totutuista ajattelumalleista. Rutiiniongelmissa riittää opitun toimintatavan soveltaminen.

Yleinen ansa on pitää luovuutta taiteellisena erityislahjakkuutena. Psykologiassa luovuus on yleinen ajattelun ominaisuus, jota tarvitaan yhtä lailla tieteessä, työelämässä ja arjen ongelmanratkaisussa, ja jota ympäristö voi tukea tai tukahduttaa.

Väittämä on väärin, koska kulttuurityyppien kuvaukset ovat vaihtaneet paikkaa. Individualistisissa kulttuureissa korostuvat yksilön omat tavoitteet, itsenäisyys ja itsensä toteuttaminen, ja yksilön vastuu on ensisijaisesti itsestään. Kollektiivisissa kulttuureissa korostuvat ryhmän tavoitteet, keskinäinen riippuvuus ja velvollisuus ryhmää kohtaan; yksilön odotetaan asettavan ryhmän edun omansa edelle.

Yleinen ansa on tunnistaa käsitteet mutta hyväksyä väittämä sisältöä tarkistamatta. Vastausta kannattaa testata konkreettisella esimerkillä: individualistisessa kulttuurissa uravalintaa perustellaan omalla kiinnostuksella, kollektiivisessa perheen ja suvun edulla.

Väittämä on oikein. Sosialisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa yksilö omaksuu yhteisönsä arvot, normit, roolit ja toimintatavat ja tulee siten ryhmän jäseneksi. Prosessi alkaa varhaislapsuudessa perheessä eli primaarisosialisaationa ja jatkuu koulussa, kaveripiirissä, harrastuksissa ja työelämässä sekundaarisosialisaationa. Sosialisaatio ei ole vain ulkoa opittujen sääntöjen noudattamista, vaan omaksutut arvot ja normit sisäistyvät osaksi yksilön identiteettiä.

Yleinen ansa on samastaa sosialisaatio sosiaalisuuteen tai sosiaalisiin taitoihin. Kyse on ryhmän kulttuurin omaksumisesta, ei siitä, kuinka mielellään ihminen viettää aikaa muiden kanssa.

Väittämä on oikein. Stereotypia tarkoittaa yleistävää käsitystä jonkin ryhmän jäsenistä, jolloin yksilö nähdään ensisijaisesti ryhmänsä edustajana eikä omine yksilöllisine piirteineen. Stereotypiat ovat kognitiivisia oikoteitä, jotka syntyvät luokittelun ja tiedonkäsittelyn taloudellisuuden seurauksena, ja ne voivat olla sisällöltään sekä myönteisiä että kielteisiä. Ne vaikuttavat havaintoihin ja muistiin ja voivat johtaa ennakkoluuloihin ja syrjintään.

Yleinen ansa on ajatella, että stereotypia olisi määritelmällisesti negatiivinen tai tietoinen. Stereotypia on ryhmään perustuva yleistys riippumatta sen sävystä, ja se toimii usein automaattisesti ilman että ihminen huomaa käyttävänsä sitä.

Väittämä on väärin, sillä ryhmien välisen suhtautumisen suunta on päinvastainen. Ihmisillä on tyypillisesti myönteisiä käsityksiä omasta sisäryhmästään ja kielteisempiä ulkoryhmistä; ilmiötä kutsutaan sisäryhmäsuosinnaksi. Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan tämä johtuu siitä, että ihminen rakentaa myönteistä minäkuvaa oman ryhmänsä kautta, jolloin oman ryhmän arvostaminen kohottaa itsetuntoa. Lisäksi ulkoryhmän jäsenet nähdään usein keskenään samankaltaisempina kuin oman ryhmän jäsenet.

Yleinen ansa on lukea väittämä nopeasti tutuksi ryhmäilmiöksi tarkistamatta suuntaa. Käsitteet sisä- ja ulkoryhmä esiintyvät väittämässä oikein, mutta niihin liitetyt arviot on vaihdettu keskenään.