Samhällslära, hösten 2025 – studentprovets uppgifter och lösningar

Hyvässä vastauksessa tuodaan esiin, että tasavallan presidentin valtaoikeudet määritellään Suomen perustuslaissa, esitellään vallan kolmijako ja todetaan, että presidentin valtaoikeudet ovat pääosin toimeenpano- eli hallitusvaltaa. Presidentti osallistuu ulkopolitiikan johtamiseen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, vahvistaa uudet lait ja voi jättää lain vahvistamatta ja palauttaa sen eduskuntaan, mutta jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Presidentti nimittää eduskunnan valitseman pääministerin ja tämän esityksestä muut ministerit, myöntää valtioneuvostolle eron pääministerin esityksestä ja toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä. Kiitettävässä vastauksessa eritellään tarkemmin valtaoikeuksia: armahdusoikeus ja eräiden korkeiden viranhaltijoiden nimitysoikeus, ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen pääministerin aloitteesta ja eduskuntaa kuultuaan, päättäminen sodasta ja rauhasta eduskunnan suostumuksella sekä rajattu asetuksenantovalta. Vastauksessa tulee esiin, että eräät valtaoikeudet ovat periaatteessa lainsäädäntö- ja tuomiovallan alaa (lykkäävä veto, asetuksenantovalta, armahdusoikeus), mutta ne eivät ole viranhoidossa keskeisimpiä. Kokelas voi pohtia presidentin epäsuoraa vaikutusvaltaa, tehtävän haltijan roolia ja valtaoikeuksien kaventumista 1980-luvulta alkaen.

Hyvässä vastauksessa tarkastellaan kummankin toimen vaikutuksia. Liikuntapalveluiden korkeampi arvonlisävero lisää tiettyjä lajeja harrastavien kotitalouksien menoja, jos veronkorotus siirretään suoraan palvelun hintaan; yritysten maksama arvonlisävero kasvaa ja julkiselle taloudelle kertyy lisää tuloja. Kiinteistöveroprosentin ylärajan noustessa kotitaloudet maksavat suurempia kiinteistöveroja niissä kunnissa, joissa vero nostetaan sallitulle korkeammalle tasolle; kunnan taloudessa kiinteistöveron nostaminen on melko vakaa keino lisätä tuloja. Kiitettävässä vastauksessa huomataan, että kiinteistövero ja arvonlisävero ovat tasaveroja, jotka vaikuttavat enemmän pienituloisten kuin hyvätuloisten talouteen. Jos liikuntapalveluiden kysyntä laskee korkeampien hintojen vuoksi, arvonlisäveron kertymä laskee, ja jos alan yrityksiä ja työpaikkoja häviää, myös yritysveron tuotto ja ansiotuloverot vähenevät; liikunnan väheneminen voi heikentää kansanterveyttä ja kasvattaa terveydenhoidon kuluja. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero on pieni osa asumiskustannuksista mutta voi vaikuttaa muuttopäätöksiin, ja kiinteistöveroihin maksettu raha on poissa muusta kulutuksesta, joten veronkiristys voi pienentää kokonaiskysyntää.

Hyvässä vastauksessa käsitellään sekä taloudellisia että turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Taloudellisena vaikutuksena voi mainita, että rautatie lisää kauppaa Pohjois-Suomen sekä Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden välillä ja Pohjois-Suomen tuotteet saataisiin tehokkaammin maailmanmarkkinoille, mikä voi lisätä yritysten halua investoida Pohjois-Suomeen. Turvallisuuspoliittisesti olennaista on, että suora rautatielinja Pohjois-Atlantille vähentäisi Suomen riippuvuutta Itämeren kuljetuksista ja parantaisi huoltovarmuutta kriisitilanteessa; rata helpottaisi myös Nato-liittolaisten sotilaallisen avun toimittamista. Kiitettävässä vastauksessa vaikutuksia pohditaan monipuolisesti: matkustajaliikenteelle ja turismille syntyisi mahdollisuuksia, hanke voitaisiin toteuttaa Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteishankkeena kustannusten jakamiseksi, ja teollisuusinvestointien kerrannaisvaikutukset voisivat näkyä palvelusektorin työpaikkoina. Hanke kasvattaisi Pohjois-Suomen elinvoimaa ja voisi vähentää muuttoa etelään sekä vähentää Suomen riskialttiutta investointikohteena. Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta rata mahdollistaisi joukkojen ja tarvikkeiden nopeamman kuljetuksen ja huollon. Kokelas voi pohtia myös raideleveyksien eroa Suomen ja Ruotsin välillä tai sitä, onko realistista olettaa, että Itämeren laivaliikenteen häiriöt voitaisiin korvata pohjoisilla kuljetuksilla.

Hyvässä vastauksessa esitetään havaintoja alueellisista eroista: matalan indeksin kunnat sijoittuvat Keski- ja Itä-Suomeen ja korkean indeksin alueet länsirannikolle ja Lappiin mutta myös eteläisen Suomen suurten kaupunkien ympäristöön. Kokelas erittelee tekijöitä, jotka vaikuttavat alueellisiin eroihin: maan sisäinen muutto kasvukeskuksiin vähentää pienten kaupunkien ja haja-asutusalueiden elinvoimaa, vetovoimaa ja pitovoimaa, kun taas kasvukeskuksien asemaa nostavat työmahdollisuudet, liikenneyhteydet, monipuoliset palvelut ja koulutusmahdollisuudet. Kiitettävässä vastauksessa havaintoja on monipuolisesti ja niiden taustatekijöitä tarkastellaan analyyttisesti: Lapin elinvoimaisuutta voi selittää matkailu ja vetovoimaisuutta luonto, ja länsirannikon kunnissa on perinteisesti ollut korkea työllisyys ja keskimääräistä parempi terveydentila. Kokelas ymmärtää, että matalan indeksin kuntien on vaikea ratkaista indeksiä heikentäviä tekijöitä: huono työllisyystilanne lisää poismuuttoa, joka heikentää palveluita, ja matalan indeksin alueilla väestö on iäkkäämpää ja vähemmän koulutettua, mikä lisää sairastavuutta. Mitattavat asiat liittyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan, joten hyvinvointi ja haasteet kasaantuvat tietyille alueille.

Hyvässä vastauksessa käsitellään sekä tuomioistuinten että kansalaisten näkökulmia. Tuomioistuinten harkintaa määrittää rikoslaki, ja kokelas osaa mainita joitain rangaistusta lieventäviä ja koventavia seikkoja: koventavia ovat esimerkiksi teon suunnitelmallisuus, tekijän rasistinen motiivi ja osallistuminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rangaistusten tarkoituksena on ehkäistä rikoksia, ja oikeudenmukaisuutta voi tarkastella eri näkökulmista, kuten uhrien ja tekijöiden näkökulmista sekä rangaistuksen suhteesta muista rikoksista langetettaviin rangaistuksiin. Kansalaisten näkemykset vaihtelevat heidän omien kokemustensa ja arvojensa mukaan. Kiitettävässä vastauksessa oikeudenmukaisuutta käsitellään useista olennaisista näkökulmista ja voidaan huomioida tilanteet, jotka lieventävät rangaistusta tai joissa ei rangaista, kuten pakkotila tai hätävarjelu. Yhteiskunnan muuttuessa myös näkemykset rangaistuksista muuttuvat. Yhteiskunnan näkökulmasta on järkevää pyrkiä siihen, ettei rikoksentekijä uusisi rikostaan, joten lievemmät rangaistukset voivat edistää sopeutumista yhteiskuntaan, ja ehdottomat tuomiot ovat kalliita, vaikka rangaistukset voivat silloin olla joidenkin kansalaisten mielestä liian lieviä. Kokelas voi pohtia myös poliittisen kannan, median ja rikoslain tuntemuksen vaikutusta näkemyksiin.

Hyvässä vastauksessa tulevat ilmi keskeiset erot: avioliitto on juridisesti säädelty ja virallistettu, avoliittoa ei virallisteta; avioituminen on määrämuotoinen oikeustoimi ja avoliitto muodostuu osapuolten muuttaessa yhteen; avioeron antaa tuomioistuin, kun taas avoliitto päättyy erilleen muutettaessa. Avioliiton päättyessä puolisoilla on pääsääntöisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen, avoliiton osapuolilla ei. Avioliitossa syntyvän lapsen isyyttä ei tarvitse erikseen tunnustaa, ja aviopuolisot ovat molemmat yhteisen lapsen huoltajia ja toistensa suhteen elatusvelvollisia; avoliitossa nämä on sovittava erikseen. Kiitettävässä vastauksessa käsitellään yksityiskohtaisemmin avioliiton solmimista ja päättymistä, lasten asemaa ja lesken asemaa: avioliiton solmiminen edellyttää avioesteiden tutkintaa ja täysi-ikäisyyttä, avioeron antaa tuomioistuin harkinta-ajan (6 kk) jälkeen tai kun pari on asunut erillään kaksi vuotta, ja omaisuus jaetaan avio-oikeuden mukaan, ellei sitä ole avioehdolla rajattu. Avoliiton osapuoli voi vaatia hyvitystä, jos hän on merkittävästi vaikuttanut kotitalouden hyväksi tai kyse on vähintään viiden vuoden avoliitosta tai avoliitosta, jossa on yhteinen lapsi. Avioliitossa puolisot voivat adoptoida lapsen yhteisesti, ja leskellä on asumisoikeus yhteiseen asuntoon; avopuolisoilla ei ole perintöoikeutta ilman keskinäistä testamenttia.

Hyvässä vastauksessa ymmärretään, että riippumaton ja luotettava tiedonvälitys on olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa: median tehtävänä on seurata vallassa olevia, uutisoida heistä ja kritisoida heitä. Jos kansalaiset eivät voi luottaa median tuottamaan tietoon, se horjuttaa myös luottamusta demokraattiseen yhteiskuntaan. Suomalaisten luottamus uutisiin laski vuodesta 2015 mutta lähti uudelleen kasvuun vuodesta 2020, ja suomalaiset luottavat enemmän itse seuraamiinsa uutisiin kuin uutisiin yleisesti; väärien tai harhaanjohtavien tietojen aiheet ovat liittyneet pääosin koronaan, ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon ja kansainvälisiin konflikteihin. Kiitettävässä vastauksessa aihetta arvioidaan analyyttisesti ja lähdekriittisesti: kriisit ovat voineet lisätä luottamusta mediaan, koska ihmiset turvautuvat virallisten tahojen tuottamaan tietoon. Disinformaation tuottajina voivat toimia vieraat valtiot, poliittiset ryhmittymät tai aktiiviset yksilöt, ja usein samat ihmiset uskovat samanaikaisesti monenlaiseen disinformaatioon ja salaliittoteorioihin. Tekoälyä voidaan hyödyntää disinformaation tuottamisessa ja levittämisessä, eikä perinteisellä medialla välttämättä ole mahdollisuuksia kilpailla sitä vastaan. Myös kaupallistuminen ja omistuksen keskittyminen voivat vaarantaa median riippumattomuuden, ja sosiaalisen median algoritmit lisäävät valheellisen tai tunteita herättävän tiedon näkyvyyttä; disinformaatiolla voidaan vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen ja vaalien lopputulokseen.

Hyvässä vastauksessa esitetään joitain yleisiä demokratiaan kohdistuvia uhkia sekä uskottavia keinoja niiden torjumiseksi. Keinoja voivat olla lainsäädäntö, koulutuksen ja tiedon lisääminen tai toiminta kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten puolueiden kautta. Voidaan vahvistaa vapaan ja riippumattoman median toimintaedellytyksiä, osallistaa kansalaisia päätöksentekoon ja pyrkiä vähentämään yhteiskunnan jakaantumista sosiaalipoliittisilla tai muilla keinoilla, ja kansalaisia voidaan opettaa tunnistamaan disinformaatiota. Kiitettävässä vastauksessa uhkia ja niiden torjumista käsitellään analyyttisesti ja monipuolisesti ja ymmärretään, että torjuminen vaatii hallinnonalojen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä; esimerkiksi kriittisen medialukutaidon edistäminen lisää tiedon huoltovarmuutta. Kokelas ymmärtää, että myös poliittisilla ääriliikkeillä saattaa olla intressi heikentää demokratiaa ja keskittää valtaa.

Hyvässä vastauksessa hahmotetaan olennaiset piirteet: monipuolisin vientirakenne on Pohjois-Amerikan ja Euroopan mailla sekä eräillä Aasian mailla, kuten Intialla ja Kiinalla, ja yksipuolisin monilla Afrikan mailla, Venäjällä ja eräillä Keski-Aasian ja Etelä-Amerikan mailla. Tuotevalikoiman osalta monipuolisimman viennin maat ovat rikkaita teollisuusmaita ja sellaisia kehittyvän talouden maita, joissa on laajaa ja monipuolista teollisuustuotantoa, kun taas yksipuolisen viennin maat ovat usein kehittyviä ja verraten köyhiä. Kiitettävässä vastauksessa viennin rakennetta pohditaan suhteessa kolonialismin historiaan, luonnonmaantieteeseen ja kauppapolitiikkaan: mailla on erilaiset suhteelliset edut tuotannossa, kuten erilainen määrä luonnonrikkauksia, ja historiallisista syistä johtuva vahva asema jonkin tuotteen tuottajana. Poliittiset sopimukset, kuten vapaakauppasopimukset, vaikuttavat monipuolisuuteen. Yksipuolisen viennin maissa vientiä hallitseva tuote on tyypillisesti öljy, muu raaka-aine tai elintarvike, jolloin kyseessä on monokulttuuri. Kokelas voi pohtia koulutuksen roolia sekä etäisyyttä suurista kauppareiteistä ja markkina-alueista; kohdemaiden suhteen yksipuolisuutta voi selittää myös hallitseva naapurimarkkina.

Hyvässä vastauksessa yksipuolisen viennin rakenteen heikkouksina esitetään esimerkiksi, että jos vienti on yhden tuotteen varassa, sen maailmanmarkkinahintojen muutokset, poliittiset muutokset ja maataloustuotteiden osalta esimerkiksi kuivuuden aiheuttamat satomenetykset voivat suistaa maan talouden vaikeuksiin. Viennin monipuolistamista voidaan tukea kehittämällä infrastruktuuria, kuten satamia ja putkia, sekä uusia, entistä pitemmälle jalostettuja vientituotteita. Kiitettävässä vastauksessa annetaan lisää esimerkkejä monokulttuurien riskeistä ja pohditaan vaikutuksia työmarkkinoiden ja innovoinnin näkökulmista sekä riskejä viennin kohdemaille, jos ne ovat riippuvaisia yhdestä maasta tietyn tuotteen saannin suhteen; kokelas voi mainita myös yksipuolisen rakenteen hyötyjä. Keinoina voidaan pohtia väestön koulutustason ja osaamisen nostamista, kauppasopimuksia ja ulkomaisten investointien hankkimista sekä maailmantalouden rakenteita: yhden maan voi olla vaikea omin päin monipuolistaa talouttaan, sillä muutos saattaa vaatia kansainvälisen kaupan sääntöjen uudistuksia ja monien maiden yhteistyötä.

Hyvässä vastauksessa havaitaan eroja Agendan tavoitteiden toteutumisessa ja kehityssuunnissa ja esitetään eroille uskottavia syitä. Edulliseen ja puhtaaseen energiaan liittyvä tavoite on ainoa, jossa on tapahtunut selvää edistystä; yhteensä kymmenen tavoitteen saavuttamisessa on tapahtunut kohtalaista edistystä ja viiden kohdalla kehitys on pysähtynyt, ja vain vastuullisen kuluttamisen ja tuotannon tavoitteessa tilanne on heikentynyt. Toteutumiseen vaikuttavat sekä pidemmän aikavälin tekijät että viime vuosien poliittiset päätökset: Suomessa on panostettu uusiutuviin energialähteisiin ja pohjoismaisen hyvinvointimallin ansiosta köyhyyttä on lähtökohtaisesti vähän, kun taas metsäteollisuuden tärkeä rooli on vaikuttanut Suomen suhtautumiseen metsien käyttöä ja ilmastoa koskeviin tavoitteisiin. Viime aikoina monet ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat politisoituneet, mikä on vaikuttanut päätöksentekoon. Kiitettävässä vastauksessa analysoidaan erityyppisten tavoitteiden kehityssuuntia ja niiden yhteyksiä toisiinsa ja pohditaan toteutumista suhteessa poliittiseen päätöksentekoon: esimerkiksi köyhyyden vähentäminen ja energiatuotannon kestävyys näyttävät jatkossakin hyvältä, kun taas koulutukseen liittyy enemmän haasteita; osasta tavoitteita ei ole poliittista yksimielisyyttä ja joitakin on pidetty taloudellisesti liian kalliina.

Hyvässä vastauksessa esitetään uskottavia esimerkkejä keinoista, joilla voi vaikuttaa kansallisesti ja Euroopan unionissa. Kummassakin tapauksessa on mahdollista äänestää sellaisia ehdokkaita ja puolueita, jotka pitävät kestävän kehityksen tavoitteita tärkeinä. Päättäjiin voi pyrkiä vaikuttamaan myös hyödyntämällä sosiaalista ja perinteistä mediaa sekä mielenosoituksia, ottamalla suoraan yhteyttä tai osallistumalla kansalaisjärjestöjen toimintaan, ja kokelas arvioi joidenkin keinojen vaikutuksia. Kiitettävässä vastauksessa eri keinojen toimivuutta arvioidaan vertailevalla otteella ja kestävää kehitystä tarkastellaan vahvoja jakolinjoja herättävänä kysymyksenä, jonka edistämistä polarisaatio vaikeuttaa. Jakolinjoja voi pyrkiä purkamaan tekemällä yhteistyötä eri tahojen kanssa ja ehkäisemällä ennakkoluulojen syntymistä, ja väärinkäsityksiä voidaan ehkäistä luotettavan tieteellisen tiedon avulla.