History, autumn 2024 – matriculation exam tasks and solutions

Hyvässä vastauksessa kokelas käsittelee joitakin keskiajan ihmisen luonto- ja ympäristösuhteen keskeisiä piirteitä. Kokelas ymmärtää sekä luonnonvarojen konkreettisen hyödyntämisen että maailmankuvan liittyvän ilmiöön. Luonto nähtiin ensisijaisesti resurssina ja toimeentulon lähteenä (maatalous, metsästys ja kalastus). Ihminen pyrki muokkaamaan luontoa siten, että kasvavaa väestöä pystyttiin ruokkimaan; käytännössä tämä tarkoitti uuden maan ottamista käyttöön ja viljelymenetelmien muokkaamista tuottavampaan suuntaan. Keskiajalla oli heikommat mahdollisuudet suojautua luonnonkatastrofeja, tauteja ja petoeläimiä vastaan kuin nykyään, joten etenkin villi luonto saatettiin kokea pelottavana asiana. Kristinuskon merkitys aikakauden maailmankuvassa oli keskeinen. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee edellä esitettyjä asioita monipuolisemmin ja analyyttisemmin sekä lähdekriittisesti. Hän ymmärtää, että olosuhteet vaihtelivat suuresti Euroopan eri osissa; esimerkiksi Skandinavian alueella ei kärsitty metsien hakkaamisesta johtuvasta eroosiosta samalla tavalla kuin Etelä-Euroopassa. Kokelas tuo vastauksessa esille konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka maatalouden tuottavuutta pyrittiin kasvattamaan (uuden maan raivaaminen, kääntöaura, kolmivuoroviljely, tekniset innovaatiot kuten vesivoiman hyödyntäminen ja tuulimyllyt). Kokelas erittelee myös ihmisen toiminnan negatiivisia seurauksia, kuten metsien katoamista ja eroosiota. Kokelas ymmärtää myös, että pyhimyskertomukset ovat osa kirkon kristillistä ideologiaa eivätkä välttämättä kuvaa todellisia tapahtumia.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että Churchill varoitti puheessaan Neuvostoliiton käyttävän hyväkseen toisen maailmansodan jälkeistä poliittista tilannetta lisätäkseen vaikutusvaltaansa Itä- ja Keski-Euroopan valtioissa. Kokelas selittää, mitä tässä yhteydessä ymmärretään termillä rautaesirippu. Hyvässä vastauksessa annetaan ainakin yksi esimerkki siitä, miten Neuvostoliitto onnistui alistamaan valtansa alle useita Itä-Euroopan valtioita. Churchill kehotti länsiliittoutuneita ja erityisesti amerikkalaisia vastustamaan Neuvostoliiton laajentumista. Hyvä vastaus sisältää myös ainakin yhden esimerkin siitä, miten Iso-Britannia ja sen liittolaiset reagoivat Neuvostoliiton laajentumiseen; tällaisia ovat esimerkiksi Naton perustaminen tai Euroopan yhdentymisprosessin aloittaminen (esimerkiksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, joka perustettiin 1951). Vastauksessa annetaan myös esimerkki kärjistyneestä ideologisesta konfliktista mainitun ajanjakson aikana, esimerkiksi Saksan kysymys tai Korean sota. Kiitettävässä vastauksessa pohditaan tarkemmin, kuinka liittoutuneiden yhteistyö toisen maailmansodan loppuvaiheessa, esimerkiksi Jaltan ja Potsdamin konferenssit, antoi Neuvostoliitolle hyvät lähtökohdat poliittisen etupiirin laajentamiseen. Lähdekriittisenä huomiona kokelas voi todeta, että Churchill piti puheensa entisenä pääministerinä, mikä tarkoitti, että hän pystyi puhumaan poliittisesta tilanteesta hieman vapaammin, ja että puheen tarkoitus oli vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen Yhdysvalloissa. Kiitettävä vastaus antaa analyyttisemman kuvan lännen reaktioista (esimerkiksi Trumanin oppi, dominoteoria, poliittisten ja sotilaallisten järjestöjen perustaminen) ja käsittelee syvällisemmin sitä, miten kylmän sodan alkaminen vaikutti Saksan kysymyksen ratkaisuun; Länsi-Saksa liittyi Natoon vuonna 1955. Vastauksessa voidaan tarkastella myös Stalinin kuoleman (1953) vaikutuksia siihen, miten länsi suhtautui Neuvostoliittoon.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että koulutuksen arvostus on vaikuttanut Suomen kehitykseen 1900-luvulla, ja esittää perustellun tulkinnan oppivelvollisuuden, peruskoulun ja maksuttoman koulutuksen merkityksestä. Kokelas voi tuoda esiin myös yksilöiden motiiveja arvostaa koulutusta. Itsenäistymisen aikoihin Suomi oli varsin köyhä maatalousvaltainen maa, ja koulutustason nousu on ollut eräs keskeinen syy elintason kasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen viimeksi kuluneen noin sadan vuoden aikana. Oppivelvollisuus, peruskoulu ja maksuton koulutus mahdollistivat kouluttautumisen asuinpaikasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta; näin myös köyhistä oloista ponnistavilla oli mahdollisuus kouluttautumiseen ja sosiaaliseen nousuun, mikä lisäsi mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee tarkemmin uudistusten rakenteellisia vaikutuksia eri aikoina: oppivelvollisuus mahdollisti kaikkien lasten pääsyn kouluun, peruskoulu poisti rinnakkaiset järjestelmät ja maksuton koulutus on mahdollistanut korkeakouluopinnot varallisuudesta riippumatta. Kiitettävässä vastauksessa kokelas voi tuoda esiin sen, ettei koulutusta välttämättä arvosteta enää yhtä paljon kuin aiemmin, ja huomata, että tutkimuksen aineisto on koottu aikana, jolloin Suomen menestys Pisa-tutkimuksissa oli parhaimmillaan. Vaikka tehtävä ajoittuu itsenäisyyden aikaan, vastauksessa voi käsitellä taustoittavasti myös varhaisempia koulutuksen ilmiöitä, kuten kansakoululaitoksen perustamista ja ylioppilastutkinnon sallimista myös naisille 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kokelas voi myös mainita oppivelvollisuuden ja maksuttomuuden laajentuneen toisen asteen opintoihin 2020-luvulla.

Hyvässä vastauksessa kokelas ajoittaa eurooppalaisen kansallisromantiikan väljästi 1700- ja 1800-luvun vaihteesta 1900-luvun alkuun. Kokelas huomaa, että oman kansakunnan erityispiirteiden korostaminen tai ihannoiminen ovat tyypillisiä kansallisromantiikan ja nationalismin piirteitä. Kokelas nostaa esiin kansallisromantiikan piirteitä ja esittää esimerkein, miten erimaalaisia teoksia yhdistää esimerkiksi menneisyyden kuvaaminen tai oman maan luonnon ja maisemien ylivertaisen luonnonkauneuden esiintuominen. Kiitettävässä vastauksessa kokelas liittää suuntauksen laajemmin romantiikan estetiikkaan ja kuvaustapoihin (dramaattinen tai seesteinen luonto, maisemat, kalliot, vesi, valo, mystisyys). Hän yhdistää kansallisromantiikan myös nationalismin aatteelliseen kontekstiin käsittelemällä esimerkiksi seuraavia seikkoja: kansakuntien uudet rajat, oletukset kansanluonteiden olemassaolosta, luodut menneisyydet ja isänmaallisuus. Kokelas havaitsee, että menneisyydessä käännyttiin usein keskiaikaan, jonka tulkinnat saattoivat saada tarunhohtoisia piirteitä. Hän huomaa myös, että kansallisromanttisessa taidesuuntauksessa hyödynnettiin niin sanottuja kansalliseepoksia ja mytologiaa, Suomessa erityisesti Kalevalaa.

Hyvässä vastauksessa kokelas yhdistää Kustaa Vaasan valtakauden ennen kaikkea Ruotsin hallinnon kehittämiseen ja reformaation toimeenpanoon. Kokelas ymmärtää Kustaa Vaasan toimeenpaneman reformaation paitsi uskonnolliseksi myös valtiolliseksi toimeksi: kirkon omaisuuden takavarikointi sekä verotuksen laajentaminen kasvattivat kuningaskunnan tuloja merkittävästi. Kokelas osaa yhdistää keskiajan päättymisen Ruotsissa Kustaa Vaasaan. Kiitettävässä vastauksessa Kustaa Vaasan valtaannousu kytketään Ruotsin eroon Kalmarin unionista tai Tanskan ylivallasta. Kokelas ymmärtää Kustaa Vaasan uudistusten tavoitteeksi kruunun eli keskusjohtoisen hallinnon ja kuninkaanvallan merkityksen kasvattamisen. Kokelas voi mainita myös, että kuninkaanvalta vakiintui sen jälkeen, kun se muutettiin perinnölliseksi Kustaa Vaasan aikana. Kokelas tunnistaa esimerkiksi reformaation ja kuninkaanvallan kasvun yhteydet eurooppalaisiin kehityskulkuihin sekä ymmärtää Kustaa Vaasan jälkimaineen esimodernin kansallisvaltion kehittäjänä. Kokelas voi myös kyseenalaistaa, kuinka moderni Kustaa Vaasan Ruotsi oikeastaan oli – monessa suhteessa se ei eronnut keskiaikaisesta valtiosta.

Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa ilmiön mielekkääseen historialliseen kehykseen, esimerkiksi 1800-luvun lopun eurooppalaisten ja Yhdysvaltain eurooppalaisperäisen väestön käsityksiin muiden mantereiden alkuperäisväestöstä. Kiertue sijoittui niin sanottuun intiaanisotien aikaan, ja kokelas ymmärtää, että käsitykset olivat kolonialistisia ja etnosentrisiä: alkuperäiskansat esitettiin eksoottisina mutta alistettuina kansoina. Vastauksesta käy ilmi, että kokelas ymmärtää kiertueen markkinointiaineistojen tarkoituksena olleen paitsi välittää tietoa myös markkinoida kiertuetta, joten niiden antama kuva tapahtumista ei ole välttämättä täysin totuudenmukainen. Kokelas voi pohtia, miksi alkuperäisväestö osallistui kiertueeseen. Kiitettävässä vastauksessa analysoidaan monipuolisesti kiertueen antamaa kuvaa Yhdysvaltain väestöstä ja kulttuurista. Vastaus osoittaa kokelaan ymmärtäneen, että kiertue vahvisti aiempia mielikuvia Yhdysvaltain alkuperäisväestöstä, jotka olivat Euroopassa jo tulleet tutuiksi muun muassa seikkailukirjoista, ja että nämä mielikuvat loivat myös eroa eurooppalaisuuden ja vieraan kulttuurin välille. Kokelas voi pohtia esimerkiksi eurooppalaisten eksotiikan nälkää sekä kuvaa Yhdysvalloista kesyttömänä ja elinvoimaisena vapauden maana ja sen alkuperäisväestöstä jaloina villeinä. Kokelas pohtii myös kiertueen johtajan motiiveja ja alkuperäisväestön edustajien syitä osallistua siihen.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että sisällissotien loppuminen ja Augustuksen valtaannousu merkitsivät Rooman tasavallan loppua ja siirtymistä yksinvaltaan. Augustus halusi esittää itsensä rauhan ja tasavaltaisen hallinnon palauttajana. Tacitus puolestaan toi esille sen, että Augustus keskitti kaiken vallan itselleen eivätkä senaattorit uskaltaneet häntä vastustaa pelon tai mukavuudenhalun vuoksi. Kiitettävässä vastauksessa kokelas vertaa tarkemmin näkemyksiä. Augustus käytti tasavallan hallintojärjestelmää vallan keskittämiseen; hän ei ottanut kuninkaan tai hallitsijan titteliä itselleen vaan painotti, ettei hänellä ollut sen enempää laillista valtaa kuin kenelläkään muulla virkamiehellä. Tacitus sen sijaan korostaa, että Augustus piti hallussaan tärkeimmät virka-asemat ja huolehti siitä, että senaatti tuki hänen päätöksiään, ja että Augustuksen vastustajat olivat kuolleet sisällissotien aikana taisteluissa tai murhautettu puhdistuksissa. Tacituksen mukaan eliitti ei halunnut asettua hallitsijaa vastaan, sillä myötämielisyys palkittiin korkeilla viroilla ja rikkauksilla, ja monet pitivät yksinvaltaa pienempänä pahana kuin sitä edeltänyttä sisällissotien ja väkivallan aikakautta. Silti kummassakin näkemyksessä tuodaan esiin ajatus Augustuksesta rauhan ja turvallisuuden takaajana.

Hyvässä vastauksessa todetaan, että Venäjä oli harjoittanut ekspansiivista ulkopolitiikkaa 1800-luvulta lähtien. Venäjä perusteli etupiiriään pääasiassa panslavismilla ja ortodoksisen kirkon asemalla. Pyrkimys geopoliittiseen valtaan käy yhä selvemmäksi laajentumispyrkimyksistä Keski-Aasiassa ja vielä idempänäkin Aasiassa; ne ilmenivät esimerkiksi vuosien 1904–1905 sodassa Japania vastaan, jonka Venäjä hävisi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjä yritti vakiinnuttaa etupiirinsä liittoutumalla ympärysvaltojen kanssa. Sotilaalliset takaiskut sodan aikana johtivat kuitenkin vahvoihin ristiriitoihin Venäjän sisäpolitiikassa, ja bolševikkien vallankaappauksen myötä syntynyt Neuvosto-Venäjä solmi erillisrauhan keskusvaltojen kanssa ja irtaantui sodasta keväällä 1918. Kiitettävässä vastauksessa Venäjän ulkopolitiikkaa kuvataan analyyttisemmin ja kokelas muodostaa kokonaiskuvan kansainvälisten suhteiden muutoksista. Venäjän laajentumispyrkimykset selitetään tarkemmin, samoin kuin Venäjän toiminta ensimmäisen maailmansodan aikana; erityisesti Balkanin alue ja pääsy Välimerelle olivat tärkeitä strategisia tavoitteita. Bolševikkien vallankumouksen ja Neuvostoliiton perustamisen ymmärretään heikentäneen sotien välisenä aikana Venäjän vaikutusvaltaa kansainvälisissä suhteissa ja aiheuttaneen lisää ideologisia jännitteitä kansainvälisiin suhteisiin.

Hyvässä vastauksessa nostetaan esille esimerkiksi Venäjän vallan vahvistumisen edellytykset ja sitä rajoittavat tekijät keskiajalla, kuten Kiovan ruhtinaskunta alueellisena slaavilais-ortodoksisena vahvana vaikuttajana, mongolien levittäytyminen alueelle idästä sekä Moskovan rooli hallitsevana slaavilais-ortodoksisena toimijana. 1500-luvulta lähtien Venäjän ulkopolitiikan päätavoite oli laajentuminen länteen, mutta sitä hidasti Ruotsin jyrkkä vastarinta. Hyvässä vastauksessa todetaan, että Venäjän länsisuuntautunut ulkopolitiikka menestyi aiempaa paremmin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa (esimerkiksi Suomen valloitus vuonna 1809). Venäjän ulkopolitiikkaa 1800-luvulta lähtien leimasivat sekä venäläinen nationalismi että panslavismi, joka oli tärkeä poliittinen voima pyrkimyksissä saavuttaa hallitseva asema Balkanilla ja Välimerellä. Ulkopolitiikka laajeni 1800-luvun aikana koskemaan myös itää (Kaukasiaa, Keski-Aasiaa ja kauempana idässä olevia alueita). Hyvässä vastauksessa on myös havainto, että Venäjän pitkäaikainen pyrkimys olla hallitsevassa asemassa Euroopassa toteutui toisen maailmansodan myötä, kun Neuvostoliitto ulotti valtansa Berliiniin asti; Venäjän presidentti Putin on kuvaillut Neuvostoliiton hajoamista 1990-luvun alussa geopoliittiseksi katastrofiksi. Hyvässä vastauksessa annetaan esimerkki siitä, miten poliittista historiaa käytetään Venäjän ulkopoliittisessa retoriikassa Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan yhteydessä. Kiitettävässä vastauksessa muodostetaan kokonaiskuva koko ajanjaksosta ja tavoitteita taustoitetaan syvällisemmin konkreettisin esimerkein (esimerkiksi Iivana IV:n pyrkimykset laajentaa Moskovan ruhtinaskuntaa, Pietari Suuren länsisuuntaiset tavoitteet ja Pietarin kaupungin perustaminen, Aleksanteri I:n yhteistyö Napoleonin kanssa ja Stalinin saavuttama Neuvostoliiton etupiiri Keski- ja Itä-Euroopassa). Kokelas analysoi ja kontekstualisoi Venäjän toimintaan vaikuttaneita ideologisia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi ortodoksinen kirkko, venäläinen nationalismi ja panslavismi, ja ymmärtää, että Venäjän ulkopolitiikkaa on johdettu autoritaarisesti keskiajalta lähtien.

Kokelas tuo vastauksessaan esiin kuljetusten vaikeuden ennen rautateiden rakentamista. Maanteitä oli vähän, ja ne olivat heikkotasoisia. Hevosvetoisesti ei pystytty kuljettamaan kovinkaan suuria tavaramääriä. Rannikkoseuduilla oli laivaliikenteellä keskeinen merkitys tavarankuljetuksessa, ja siksi myös asutus keskittyi paljolti rannikkoseuduille ja sisämaassa vesistöjen varsille. Kesäisin tavaraa pystyttiin kuljettamaan jokia myöten sisämaahan. 1800-luvulla vesiliikenneolosuhteita parannettiin myös kaivamalla kanavia, joilla vesistöjä yhdistettiin toisiinsa. Talvisin purjehduskauden loppuminen kuitenkin lopetti suuren osan liikenteestä, ja tavarankuljetus oli mahdollista lähes pelkästään rekien avulla jäätyneitä vesistöjä tai tiepohjia myöten; tuolloin kuljetettavat tavaramäärät olivat vähäisempiä kuin kesäisin.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtäneensä, että rautateiden rakentaminen muutti tavara- ja henkilöliikennettä merkittävästi. Ennen rautateiden yleistymistä sisämaahan perustettiin varsin vähän kaupunkeja ja teollisuutta ja niiden väkiluku pysyi vaatimattomana. Rautatien myötä parantuneet liikenneyhteydet mahdollistivat sisämaan teollisuusyrityksille tehokkaan pääsyn koti- ja ulkomaan markkinoille. Tämä johti uusien sahojen ja tehtaiden perustamiseen sisämaahan sekä työvoiman tarpeen ja sen myötä myös kaupunkien kasvuun. Kokelas huomioi myös rautateiden ja erityisesti ratatyömaiden merkityksen suurina työllistäjinä, etenkin suhteutettuna Suomen väkilukuun. Kulttuurielämään rautatie vaikutti yhdistämällä maaseutukaupungit suurempiin keskuksiin: se mahdollisti maaseudun asukkaiden matkat kaupunkeihin sekä tiedonvälityksen, esimerkiksi sanomalehtien, nopeamman leviämisen myös maaseudulle, ja kulttuuritapahtumat saavuttivat helpommin myös sisämaan kaupungit. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee vaikutuksia syvällisemmin ja analyyttisemmin ja voi huomioida esimerkiksi rautateiden merkityksen puutavarakuljetuksissa sahoilta satamiin tai Pietarin talousalueen yhdistymisen Suomeen rautatien avulla. Kokelas voi myös eritellä tarkemmin rautateiden rakentamisen työllisyysvaikutuksia: erityisesti nälkävuosien aikaiset ratatyöt erottuvat, kun taas 1920- ja 1930-luvuilla rakentaminen oli tasaisempaa. Toisaalta kokelas voi tehdä kriittisiä huomioita rautateiden merkityksestä: rataverkko oli suurelta osin valmis ennen Suomen itsenäistymistä, mutta maan laajempi teollistuminen alkoi paljon myöhemmin, ja sisällissodan aikana rautatiet mahdollistivat joukkojen ja aseiden kuljetukset rintamalle.