Historia, syksy 2024 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että koulutuksen arvostus on vaikuttanut Suomen kehitykseen 1900-luvulla, ja esittää perustellun tulkinnan oppivelvollisuuden, peruskoulun ja maksuttoman koulutuksen merkityksestä. Kokelas voi tuoda esiin myös yksilöiden motiiveja arvostaa koulutusta. Itsenäistymisen aikoihin Suomi oli varsin köyhä maatalousvaltainen maa, ja koulutustason nousu on ollut eräs keskeinen syy elintason kasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen viimeksi kuluneen noin sadan vuoden aikana. Oppivelvollisuus, peruskoulu ja maksuton koulutus mahdollistivat kouluttautumisen asuinpaikasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta; näin myös köyhistä oloista ponnistavilla oli mahdollisuus kouluttautumiseen ja sosiaaliseen nousuun, mikä lisäsi mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee tarkemmin uudistusten rakenteellisia vaikutuksia eri aikoina: oppivelvollisuus mahdollisti kaikkien lasten pääsyn kouluun, peruskoulu poisti rinnakkaiset järjestelmät ja maksuton koulutus on mahdollistanut korkeakouluopinnot varallisuudesta riippumatta. Kiitettävässä vastauksessa kokelas voi tuoda esiin sen, ettei koulutusta välttämättä arvosteta enää yhtä paljon kuin aiemmin, ja huomata, että tutkimuksen aineisto on koottu aikana, jolloin Suomen menestys Pisa-tutkimuksissa oli parhaimmillaan. Vaikka tehtävä ajoittuu itsenäisyyden aikaan, vastauksessa voi käsitellä taustoittavasti myös varhaisempia koulutuksen ilmiöitä, kuten kansakoululaitoksen perustamista ja ylioppilastutkinnon sallimista myös naisille 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kokelas voi myös mainita oppivelvollisuuden ja maksuttomuuden laajentuneen toisen asteen opintoihin 2020-luvulla.

Kokelaan on mahdollista tarkastella eri taideteoksia joko erikseen (esim. romantiikka, symbolismi ja kansallisromantiikka) tai yhdistää niitä yhden kansallisromanttisen taidesuunnan piiriin. Hyvässä vastauksessa kokelas ajoittaa eurooppalaisen kansallisromantiikan väljästi 1700- ja 1800-luvun vaihteesta 1900-luvun alkuun. Kokelas huomaa, että oman kansakunnan erityispiirteiden korostaminen tai ihannoiminen ovat tyypillisiä kansallisromantiikan ja nationalismin piirteitä. Kokelas nostaa esiin kustakin teoksesta kansallisromantiikan piirteitä ja esittelee esimerkein, miten erimaalaisia teoksia yhdistää esimerkiksi menneisyyden kuvaaminen tai oman maan luonnon ja maisemien ylivertaisen luonnonkauneuden esiintuominen.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas liittää suuntauksen laajemmin romantiikan estetiikkaan ja kuvaustapoihin (dramaattinen tai seesteinen luonto, maisemat, kalliot, vesi, valo, mystisyys). Hän yhdistää kansallisromantiikan myös nationalismin aatteelliseen kontekstiin käsittelemällä esimerkiksi seuraavia seikkoja: kansakuntien uudet rajat, oletukset kansanluonteiden olemassaolosta, luodut menneisyydet ja isänmaallisuus. Kokelas havaitsee, että menneisyydessä käännyttiin usein keskiaikaan tai tarunomaiseen muinaisuuteen, jonka tulkinnat saattoivat saada tarunhohtoisia piirteitä (esim. kansallismuseon keskiaikaisen kirkon tornia ja linnaa muistuttava hahmo, miekka ja vene Gallen-Kallelan maalauksessa). Hän huomaa myös, että kansallisromanttisessa taidesuuntauksessa hyödynnettiin niin sanottuja kansalliseepoksia ja mytologiaa, Suomessa erityisesti Kalevalaa (Sammon puolustus: Väinämöinen ja lintuhahmoinen Louhi taistelevat Sammosta). Kokelas tekee aineistoista esimerkiksi seuraavia havaintoja: Norjalaisen maalauksen vuonoaihe on norjalaisille kansallismaisema, ja kansallispukuiset hääsaattueen soutajat ihannoivat talonpoikaiskulttuuria kansan aitona ytimenä. Maalauksen tyyni vesi muodostaa kontrastin jylhille vuorille. Gallen-Kallelan myrskyävä meri ja taistelu tekevät kohtauksesta dramaattisen ja mystisen. Kansallismuseon harmaa luonnonkivi on paikallinen, suomalaisten kestävyyttä ja Suomen karua luontoa symboloiva materiaali, ja sisäänkäynnin karhu viittaa suomalaiseen luontoon ja kansanperinteeseen; rakennuksen tehtävä kansakunnan historian esittelijänä liittyy luotuihin menneisyyksiin.

Hyvässä vastauksessa kokelas yhdistää Kustaa Vaasan valtakauden ennen kaikkea Ruotsin hallinnon kehittämiseen ja reformaation toimeenpanoon. Kokelas ymmärtää Kustaa Vaasan toimeenpaneman reformaation paitsi uskonnolliseksi myös valtiolliseksi toimeksi: kirkon omaisuuden takavarikointi sekä verotuksen laajentaminen kasvattivat kuningaskunnan tuloja merkittävästi. Kokelas osaa yhdistää keskiajan päättymisen Ruotsissa Kustaa Vaasaan. Kiitettävässä vastauksessa Kustaa Vaasan valtaannousu kytketään Ruotsin eroon Kalmarin unionista tai Tanskan ylivallasta. Kokelas ymmärtää Kustaa Vaasan uudistusten tavoitteeksi kruunun eli keskusjohtoisen hallinnon ja kuninkaanvallan merkityksen kasvattamisen. Kokelas voi mainita myös, että kuninkaanvalta vakiintui sen jälkeen, kun se muutettiin perinnölliseksi Kustaa Vaasan aikana. Kokelas tunnistaa esimerkiksi reformaation ja kuninkaanvallan kasvun yhteydet eurooppalaisiin kehityskulkuihin sekä ymmärtää Kustaa Vaasan jälkimaineen esimodernin kansallisvaltion kehittäjänä. Kokelas voi myös kyseenalaistaa, kuinka moderni Kustaa Vaasan Ruotsi oikeastaan oli – monessa suhteessa se ei eronnut keskiaikaisesta valtiosta.

Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa aineistot mielekkääseen historialliseen kehykseen, esimerkiksi 1800-luvun lopun eurooppalaisten ja Yhdysvaltain eurooppalaisperäisen väestön käsityksiin muiden mantereiden alkuperäisväestöstä ja Yhdysvalloista. Kiertue sijoittui niin sanottuun intiaanisotien aikaan, ja kokelas ymmärtää, että käsitykset ovat kolonialistisia ja etnosentrisiä. Alkuperäiskansat esitettiin eksoottisina, mutta alistettuina kansoina: julisteessa 6.B alkuperäisväestön edustajat hyökkäävät sotamaalauksissa uudisasukkaiden vankkureita vastaan ja tekstissä heitä kutsutaan ”oveliksi tummaihoisiksi sotureiksi”, joiden sotatanssit ovat ”kummallisia”. Vastauksesta käy ilmi, että kokelas ymmärtää julisteiden tarkoituksena olleen paitsi välittää tietoa myös markkinoida show’ta ja sen kiertuetta (esimerkiksi ”From Prairie to Palace”, ”63,000 miles”, Codyn esiintyminen jokaisessa näytöksessä), joten niiden antama kuva ei ole välttämättä täysin totuudenmukainen. Kokelas voi pohtia, miksi alkuperäisväestö osallistui kiertueeseen.

Kiitettävässä vastauksessa analysoidaan monipuolisesti aineistojen ja show-kiertueen antamaa kuvaa Yhdysvaltain väestöstä ja kulttuurista. Vastaus osoittaa kokelaan ymmärtäneen, että kiertue vahvisti aiempia mielikuvia Yhdysvaltain alkuperäisväestöstä, jotka olivat Euroopassa jo tulleet tutuiksi muun muassa seikkailukirjoista. Kokelas ymmärtää, että nämä mielikuvat loivat myös eroa eurooppalaisuuden ja vieraan kulttuurin välille. Kokelas voi pohtia esimerkiksi eurooppalaisten eksotiikan nälkää sekä kuvaa Yhdysvalloista kesyttömänä ja elinvoimaisena vapauden maana ja sen alkuperäisväestöstä ”jaloina villeinä”. Julisteen 6.A voi tulkita korostavan eroa amerikkalaisen preerian ja Euroopan vanhan kulttuuriperinnön välillä (gondoli Venetsiassa, Rooma, Pariisin riemukaari, ”From Prairie to Palace”), ja valokuvassa 6.C tiipiit, Yhdysvaltain ja Italian liput ja Rooman kaupunkirakennukset asettuvat samaan kuvaan. Valokuva on lavastettu ryhmäkuva, jossa esiintyjät ovat esiintymisasuissaan. Kokelas pohtii myös kiertueen johtajan motiiveja kiertueen järjestämiseen ja alkuperäisväestön edustajien syitä osallistua siihen.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että sisällissotien loppuminen ja Augustuksen valtaannousu merkitsivät Rooman tasavallan loppua ja siirtymistä yksinvaltaan. Augustus haluaa esittää itsensä rauhan ja tasavaltaisen hallinnon palauttajana. Tacitus puolestaan tuo esille sen, että Augustus keskitti kaiken vallan itselleen eivätkä senaattorit uskaltaneet häntä vastustaa pelon tai mukavuudenhalun vuoksi.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas vertaa tarkemmin tehtävän aineistoja. Hän huomaa, että Augustuksen tekstikatkelmassa Augustus käytti tasavallan hallintojärjestelmää vallan keskittämiseen. Augustus mainitsee, että hän ei ottanut vastaan diktaattorin virkaa eikä muita isien tapojen vastaisia virkoja, vaan painottaa, että hänellä ei ollut sen enempää laillista valtaa kuin kenelläkään muulla virkamiehellä. Tacitus sen sijaan korostaa, että Augustus piti hallussaan tärkeimmät virka-asemat ja huolehti siitä, että senaatti tuki hänen päätöksiään. Tacitus korostaa myös, että Augustuksen vastustajat olivat kuolleet sisällissotien aikana taisteluissa tai murhautettu puhdistuksissa. Tacituksen mukaan eliitti ei halunnut asettua hallitsijaa vastaan, sillä myötämielisyys palkittiin korkeilla viroilla ja rikkauksilla. Monet pitivät myös yksinvaltaa pienempänä pahana kuin sitä edeltänyttä sisällissotien ja väkivallan aikakautta. Augustuksen elämäkerran perusteella sisällissotien jälkeisestä Rooman tilanteesta tulee positiivisempi ja yhteiskunnallisesti vakaampi kuva. Tacituksen näkemys taas on, että Rooman sen hetkinen tilanne oli pikemminkin olosuhteiden pakosta juuri sellainen, että valta keskitettiin Augustukselle eikä häntä enää vastustettu. Vaihtoehtona olisi ollut, ettei senaattiin olisi luotettu, korruptio olisi jatkunut ja jopa lait olisivat olleet merkityksettömiä ja yhteiskunta väkivaltainen. Silti kummassakin tekstissä tuodaan esiin ajatus Augustuksesta rauhan ja turvallisuuden takaajana.

Kokelas tuo vastauksessaan esiin kuljetusten vaikeuden ennen rautateiden rakentamista. Maanteitä oli vähän, ja ne olivat heikkotasoisia. Hevosvetoisesti ei pystytty kuljettamaan kovinkaan suuria tavaramääriä. Rannikkoseuduilla oli laivaliikenteellä keskeinen merkitys tavarankuljetuksessa, ja siksi myös asutus keskittyi paljolti rannikkoseuduille ja sisämaassa vesistöjen varsille. Kesäisin tavaraa pystyttiin kuljettamaan jokia myöten sisämaahan. 1800-luvulla vesiliikenneolosuhteita parannettiin myös kaivamalla kanavia, joilla vesistöjä yhdistettiin toisiinsa. Talvisin purjehduskauden loppuminen kuitenkin lopetti suuren osan liikenteestä, ja tavarankuljetus oli mahdollista lähes pelkästään rekien avulla jäätyneitä vesistöjä tai tiepohjia myöten; tuolloin kuljetettavat tavaramäärät olivat vähäisempiä kuin kesäisin.