130 p
Tutustu kahteen ruoansulatusta käsittelevään tietotekstiin (aineistot 1.A ja 1.B).
Vertaile tapoja, joilla tekstit (aineistot 1.A ja 1.B) esittävät tietoa lukijoilleen. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.
Pohjautuu yo-tehtävään (kevät 2026, äidinkieli lukutaito, tehtävä 1). Aineisto on vaihdettu. Aineistoa on lyhennetty. Tatu ja Patu -katkelma ja kovavatsa.fi-sivuston artikkeli on korvattu lasten terveyskirjan runolla vuodelta 1908 (1.A) ja kansanvalistuskirjan luvulla kuvaliitteineen vuodelta 1878 (1.B). Aineistosta 1.B on jätetty pois yksi kohta, merkitty [...].
Aineisto 1.ARuuansulatus. Terveys on elon sisko (Otava 1908), s. 12
Aineisto 1.A on sivu kirjasta Terveys on elon sisko (Otava 1908), jonka tekijä ”Tohtori Eno” omisti Suomen lapsille ja jonka A. N. sovitti suomeksi. Aineisto 1.B on katkelma J. A. P:n (J. A. Palmén) kirjasta Ruumiin elimistä ja niiden toimista, jonka Kansanvalistusseura julkaisi vuonna 1878, sekä kirjan kuvaliite. Aineisto 1.B on alkuperäisessä kirjoitusasussaan, jossa v-kirjaimen paikalla on usein w.
Terveys on elon sisko. Suomen lapsille omisti Tohtori Eno, suomeksi sovitti A. N. Otava 1908, s. 12.
Ruuansulatus. Teoksesta Terveys on elon sisko. Suomen lapsille omisti Tohtori Eno, suomeksi sovitti A. N. Otava 1908. Tekijänoikeus rauennut.
Aineisto 1.A tekstiRuuansulatus (runon teksti ja kuvan selitykset)
Ruuansulatus.
Kaiken, min juomme,
huulille tuomme,
ruuankin huulin ottavi suu;
hampaat ne syövät,
hienoksi lyövät
leivän tai jos se särvin on muu.
Kieli se kääntää,
maistaa ja vääntää,
niljakan purun ruuasta luo;
nielu saa niellä,
siit' ei se kiellä,
kaiken min nälkä suuhumme tuo.
Suulta on suru,
kun putos puru
vatsahan kautta emättimen;
vatsassa sadat
kiehuvi padat
happojen, mahanestehien.
Poissa on este,
happo ja neste
ruuan nyt perin runtelevat;
möyhynä jatkaa
suoliin se matkaa,
siellä on uudet liuottajat.
Seinämä suolen
kelpaavan puolen
imee ja veren voimaksi vie,
mut jätemuona,
hyödytön kuona
painuu ja poistuu, mistä on tie.
Kuvan selitykset (in the illustration): 1. Ruokatorven alaosa. 2. Mahalaukku. 3. Ohutsuolet. 4. Paksusuoli. 5. Umpisuoli. 6. Maksa. 7. Sappirakko. 8. Perna. 9. Haimarauhanen. 10. Peräsuoli.
Ruuansulatus. Teoksesta Terveys on elon sisko. Suomen lapsille omisti Tohtori Eno, suomeksi sovitti A. N. Otava 1908. Tekijänoikeus rauennut.
Aineisto 1.BJ. A. P. [J. A. Palmén]: Ruumiin elimistä ja niiden toimista (1878), luku II, katkelma
II. Ruoansulatuselimet.
Kaikki eläimet ottawat rawinnon ruumiisen suun kautta, ja täältä se saatetaan ruoansulatuskanawaan. Koska wiimeksi mainittu sisällinen elin on sangen monimutkaisesti rakennettu, tahdomme ensin tarkastaa sitä yksinkertaisemmin muodostuneilla luurankoisilla eläimillä, esim. kaloilla.
Kun puhkaisee kalan sitä peratakseen, niin huomaa werrattain suuren ruumiin ontelon, n. k. watsaontelon. Tästä löytää jokseenkin suoran torwen, suolen, jonka awonaiset päät owat toinen ruumiin etupuolessa, suu, ja toinen toisessa puolessa. Pitkin pituuttaan watsaontelossa on suolitorwi kiinnitetty tahi ikäänkuin riippumassa seljässä ohuen kalwon kautta, jota sanomme kinniäiskalwoksi. Tähän torween, suolitorween, tulee rawinto kuljettuansa suu-aukon läpi, ja täällä muuttuwat rawinto-aineet, niinkuin seuraawassa tulemme näkemään, sillä tawoin, että ne osuudet siitä, jotka kelpaawat eläimelle elätteeksi, eroitetaan käyttämättömistä osista. Juuri tätä rawintoaineiden muuttumista sanomme ruoansulatukseksi. Tässä ymmärretään siis sanalla „sulattaa" rawintoa jotakin aiwan toista, kuin jos kysymys olisi sulattaa jäätä tahi kuumuudella saattaa lyijyä sulaksi.
Kalassa näemme siis hywin yksinkertaisen esimerkin suolitorwesta. Koska elimen etuosa woi melkoisesti wäljentyä aina saaliin suuruuden mukaan, woi ahne kala, jolla on iso kita, esim. hauki, ilman waikeudetta niellä toisen, jokseenkin suuren kalan aiwan paloittumattomana ja sulattaa saalistaan werrattain lyhyessä ajassa. Korkeammin muodostuneilla luurankoisilla eläimillä, esim. imettäwäisillä ja ihmisellä, tapahtuu ruoansulatus jotenkin samalla tawalla; waan niissä on tarpeen, että rawinto joutuu tarkemman walmistuksen alaiseksi. Ja tämän johdosta onkin suolitorwi wähän toisin rakennettu ja jaettu useampiin osastoihin toistensa perästä, kukin erityisellä tarkoituksella.
Ensimmäinen seikka, jonka huomaamme, kun kalansuoleen wertaamme imettäwäisen suolitorwea, on se, että jälkimäinen on paljoa pitempi ruumiin pituuteen werrattuna, juuri syystä että siinä on useampia erilaisia osastoja. Sopiakseen ahtaasen watsaonteloon täytyy sentähden imettäwäisten suolitorwen olla monessa kiekurassa ja lenkussa, niinkuin näemme kuwasta 2, i kirjaimen kohdalla. Me nimitämme suolenlenkkuja „suoliksi", ja luulemme ensi silmäyksellä niiden olewan teurastetussa eläimessä suuressa epäjärjestyksessä watsaontelossa. Mutta jos katselemme tarkemmin, niin huomaamme kohta suolitorwen kaikkien osien, aiwan samoin kuin kalalla, riippuwan kinniäiskalwon kautta kiinni seljässä, ja että suolet sen kautta pidetään parhaimmassa järjestyksessä ja tuskin woiwat sotkeutua keskenään. Kuwassa ei kuitenkaan kinniäiskalwoa ole kuwattu. Mitä siinä näkyy tulee lukiessamme likemmin selitetyksi. Sentähden on tarpeellista alinomaa katsoa kuwiin.
Koska imettäwäiset eläimet eiwät woi ottaa sisäänsä kowin suuria kappaleita rawintoa yhdellä kertaa tahi sulattaa niitä, täytyy niiden laittaa niin, että semmoiset kappaleet jaetaan wähempiin palasiin, surwotaan tahi jauhetaan rikki, ennenkuin ne saatetaan alas. Tämä toimitetaan omituisten elinten, hampaiden, awulla, joiden paikka on juuri suolitorwen aukeamassa, nimittäin suu-ontelossa. Kaikki tuntee nämä kowat kappaleet, joilla ruokaa pureksitaan. Eri eläimillä owat ne hywin erilaiset, niinkuin huomaa, jos wertaa nautaeläinten hampaita esim. kissan ja koiran hampaisin. Edellisten owat sopiwat jauhamaan tahi hienontamaan heinää ja ruohoja, kun petoeläimet woiwat hampaillaan raastaa lihaa kappaleiksi ja musertaa luita. Meillä itsillämme on hampaita, joita woidaan käyttää molempiin tarkoituksiin; joka seikka on yhteensopiwaa sen kanssa, että me syömme monenkaltaisia rawintoaineita.
Jos ruoka onkin sillä tawoin tullut murennetuksi muruiksi, ei se suinkaan helposti kulkisi eteenpäin, jos se olisi aiwan kuiwa, niinkuin esim. kuiwa leipä tahi heinä; eikä eläimillä olekaan aina wettä saatawilla sillä kastellakseen semmoista ruokaa. Sentähden löytyy suuontelon wieressä omituisia elimiä, joita sanotaan sylkirauhasiksi, ja jotka erittäwät nesteen, syljen, millä ruoka jo pureksittaessa suuontelossa kastetaan. Paitsi sitä että ruoka tämän kautta woidaan helpommasti saattaa edemmäksi suolitorwessa, tulee se jo syljen waikutuksesta johonkin määrään toisenlaiseksi muutetuksi, niin että se helpommin sulatetaan. Itse sekoittamisen suuontelossa toimittaa suurimmaksi osaksi erityinen elin, kieli.
Kun rawintoaine on tullut walmiiksi pureksituksi, tulee se suuontelon peräosan kautta suolitorween, jonka ensimmäistä osaa sanotaan nieluksi. Ja täällä se ajetaan edemmäksi sen kautta, että nielu äkisti supistuu ja painaa puruksen alas; tätä sanomme ruo'an nielemiseksi. Jos eläin woisi tällä tawoin lakkaamatta ottaa ruokaa sisäänsä ja aina wähän kerrallaan, niin woisi alas nielty kulkea wähitellen suolen toisen osaston, ruokatorwen eli emättimen, läpi, sekä edelleen läpi koko hienon suolitorwen. Mutta kaikkein enimmissä tapauksissa eläin ei woi syödä alinomaa, waan ottaa ennemmin kerrallaan enemmän ruokaa ja juomaa, kuin se heti woi ajaa edemmäksi ahtaassa suolessaan. On sentähden tarpeellista että osa suolta jo alussa saa toisen muodon ja wäljentyy rakoksi eli pussiksi (katso kuwaa 2, e), jossa suurempi joukko pureksittua rawintoa saa sijaa. Tätä osaa sanotaan watsalaukuksi tahi suorastaan watsaksi. Täällä sekoittuu ruoka ja juoma wähän aikaa toisiinsa ja erään omituisen nesteen, mahanesteen, kanssa, joka tihkuu watsan seinämistä, ja myöskin waikuttaa aineiden muuttumista toisenlaisiksi. Onpa meidän sarwi-elukoillamme, niinkuin lampailla ja lehmillä, watsa jaettu useampiinkin erilaisiin osastoihin. Yhteen näistä ottawat he, laitumella ollessaan, suuren waraston puoleksi pureksittua heinää; kun ne sittemmin kaikessa mukawuudessa lepääwät, työntäwät he ylös pieniä osia tätä takaisin suuhun pureksiakseen sitä hienommaksi; wasta sitten niellään ruoka kulkemaan edemmäksi suolitorwessa. Tätä syömistapaa sanotaan märehtimiseksi.
Älköön kukaan kuitenkaan luulko ruumiin myöskin woiwan käyttää kaikkea sitä ruokaa, mikä näin on oikein pureksittu ja nielty. Ei, jo jokaisessa suupalassa leipää löytyy aineita, jotka seuraawat mukana mitään hyötyä tekemättä. Millä tawalla sitten ruumis woi kaikesta eroittaa kelpaawan ja ottaa sen omakseen; eikö löydy mitään erityistä elintä, jonka tehtäwä tämä on? On kyllä, se on sen suolitorwen osan tehtäwä, joka seuraa lähinnä watsalaukun perästä, nimittäin ohjassuolen, juuri sen suolenosaston, joka on watsaontelossa monessa lenkussa. Se on se, jonka toimen kautta rawitsewat aineet otetaan pois suolen wellinkaltaisesta sisällöstä.
Kun ensi kertana teurastetaan, niin tarkasta ohjassuolta kuin myös muita suolitorwen osia, heti kun owat ruumiista ulosotetut. Silloin huomaa helposti niiden liikkuwan, etenkin jos niitä kosketellaan, ja melkein luikertelewan watsaontelossa isojen onkilierojen tapaan. Syy tähän on se, että suolen seinä woi supistua kokoon niin, että torwi tulee ahtaammaksi, jonka jälkeen se taas laajenee. Kun tämä supistuminen kulkee eteenpäin, näyttää siltä kuin suoli mateleisi. Wielä joku hetki kuoleman perästä on suolella tämä kyky jäljellä. Eläimen eläessä oliwat liikunnot woimallisemmat; suureksi osaksi juuri niitten kautta ruoka ajetaan eteenpäin suolitorwessa, ja tällä matkalla käytettäwät aineet eroitetaan ruumiisen.
[...]
Nämä ruoan toisenlaiseksi muuttamiset ja sen eroittuminen suolenseinämiin tekewät, niinkuin ylempänä sanottiin, sen, mitä me nimitämme ruoansulatukseksi. Kun suolen sisältö sillä aikaa on tullut aiwan werkkaan ajetuksi ohjassuolen loppuun saakka, ei ole enää paljoa jäljellä, jota woidaan käyttää. Ruumiisen otettujen rawintoainetten jäännökset, joita ei woida sulattaa, keräytywät silloin suolitorwen wiimeiseen osastoon, jonka jo kuwassa 2 näkee olewan melkoisen paksumman edellistä, ja joka sentähden on saanut nimen paksusuoli (o). Tästä tyhjennetään liikanaiset aika ajoin ruumiista suolen toisen aukeaman, peräsuolen (kuw. 2, u), kautta.
Me olemme siis tulleet näkemään suolen kokonaisuudessaan täydellisemmillä eläimillä muodostuneen useammaksi omituiseksi elimeksi, joilla jokaisella on erityinen tehtäwänsä: suuontelo hampaineen ja kielineen toimittaa ruoan hienontamista, joka sitten nielun ja emättimen (kuw. 2, a) kautta johdetaan watsalaukkuun (e); wiimeksi mainittu osasto ynnä ohjassuolen (i) kanssa owat ruoan toisenlaiseksi muuttamista ja käytettäwän eroittamista warten, kun taas käyttämätön osa keräytyy paksuunsuoleen (o) ja saatetaan pois ruumiista peräsuolen (u) kautta. Waikka jokaisella näistä osista on eri tehtäwänsä, tekewät he kuitenkin kaikki yhteensä yhden ainoan torwen, suolitorwen. Tämän torwen wieressä, waan likimmäisessä yhteydessä sen kanssa, löytyy muita elimiä, sylkirauhaset, watsasylkirauhanen (p) ja maksa (k), jotka kaikki hienojen putkien kautta antawat nestemäisiä lisäyksiä ruoan sulattamiseksi. Samalla tawalla waikuttaa wielä muutamat muut wähemmänarwoiset elimet, jotka tässä jätämme mainitsematta. Yhteensä tekewät kuitenkin suoli ja kaikki nämä elimet kokonaisuuden, rawintotorwen ja sen lisäkkeet; kaikki wälittäwät sitä osaa rawitsemista, jota sanotaan ruoansulatukseksi.
Kun ruoansulatuksen elin on niin mutkikkaasti rakennettu, näyttää siltä kuin myös koko sen tärkiäarwoinen työ olisi hywin waiwaloista. Mutta merkillistä kyllä, me emme tunne kuitenkaan ruoansulatuksesta tuskin mitään. Suolitorwi toimittaa nimittäin koko työn aiwan ilman meidän siitä huolta pitämättä, ja se täyttää toimensa tawallisesti hywin, waikka kyllä sillä onkin siinä täysi työ.
Waan juuri koska suolitorwella siis on sangen waikea ja tärkeä tehtäwä, tulee meidän olla warowaisia, ett'emme tekisi sitä wielä waikeammaksi; tämä tapahtuu jos käytämme sopimatonta rawintoa, s. o. nielemme semmoisia aineita, jotka rasittawat ja häiritsewät elimiä. Sentähden ei pidä antaa kiinteitä rawintoaineita pienille wastasyntyneille lapsille, joiden suolitorwi ei wielä woi sulattaa semmoista; eikä pidä myöskään täysikaswaneiden käyttää terweydelle wahingollista tahi huonosti walmistettua ruokaa. Ja yhtä wäärin on wahingoittaa suolitorwea sopimattomilla juomilla, niinkuin paljolla wiinalla, sillä siten pilaantuu tämä tärkeä elin wähitellen, ja koko ruumis saa sitten tautia kärsiä mielettömyytemme tähden.
Kuwan selitys (plate, Kuw. 2 "Watsa-ontelon sisukset"): a Ruokatorwi. e Watsalaukku. i Ohjassuoli. o Paksusuoli. u Peräsuoli. k Maksa. l Sappirakko. n Perna. p Watsasylkirauhanen. r Toinen munuainen. v Wirtsarakko. s Rintakehän seinä. t Watsa-ontelon seinä. m Wäli-aita. — Lue tästä luku II, siw. 10–17.
J. A. P. [J. A. Palmén]: Ruumiin elimistä ja niiden toimista, luku II ja kuvaliite. Kansanvalistusseura 1878. Tekijänoikeus rauennut.
Aineisto 1.B kuvaliiteKuvaliite: Ihmisruumiin tärkeimmät osat (1878)
Kuvaliite Ihmisruumiin tärkeimmät osat. J. A. P.: Ruumiin elimistä ja niiden toimista. Kansanvalistusseura 1878.
J. A. P. [J. A. Palmén]: Ruumiin elimistä ja niiden toimista, luku II ja kuvaliite. Kansanvalistusseura 1878. Tekijänoikeus rauennut.
Hyvän vastauksen piirteet
Tehtävässä pyydetään vertailemaan tapoja, joilla kaksi tietotekstiä kuvaa ihmisen ruoansulatuksen toimintaa. Aineisto 1.A on sivu vuonna 1908 julkaistusta, Suomen lapsille omistetusta terveyskirjasta Terveys on elon sisko: siinä on värikuva ruoansulatuselimistä ja runo Ruuansulatus. Aineisto 1.B on katkelma Kansanvalistusseuran vuonna 1878 julkaisemasta yleistajuisesta kirjasta Ruumiin elimistä ja niiden toimista kuvaliitteineen. Molempien tekstien tavoitteena on välittää kohderyhmilleen tietoa ruoansulatuksesta.
Tiedon esittämisen havainnot tulee vastauksessa kiinnittää aineistotekstien kohderyhmiin. Aineisto 1.A on selvästi suunnattu lapsille ja heidän kanssaan lukeville aikuisille, joiden voi ajatella lukevan runoa ääneen ja katselevan kuvaa yhdessä. Aineisto 1.B on suunnattu aikuisille maallikkolukijoille, joilla ei ole alan koulutusta ja jotka lukevat tekstiä itsenäisesti ja paneutuen.
Kohderyhmien tunnistamisen lisäksi kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa vastauksessa osoittaa aineistojen julkaisuyhteyksien ymmärtäminen: aineisto 1.A on kustannusyhtiön kuvitettu lastenkirja, aineisto 1.B osa kansanvalistusjärjestön julkaisusarjaa, jonka tehtävä oli sivistää kansaa. Tekstejä voi myös kontekstoida 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansanvalistuksella ja terveyskasvatuksella, tieteellisen maailmankuvan leviämisellä ja esimerkiksi raittiusaatteella.
Tekstien tiedonesittämistapojen vertailu on mahdollista toteuttaa monella tavalla. Aineistoja voi käsitellä joko rinnakkain tai erikseen, mutta myös jälkimmäisessä tapauksessa vertailu täytyy tuoda esille vastauksessa. Olennaista on se, että vastauksessa tunnistetaan sekä tekstejä yhdistäviä että erottavia piirteitä. Yhdistävät piirteet ovat pääosin yleisiä ja tietoteksteille tyypillisiä. Erottavat piirteet liittyvät ennen muuta tekstien erilaisiin kohderyhmiin.
Aineistoja yhdistää:
– Molemmat ovat tietotekstejä samasta aiheesta, ihmisen ruoansulatuksesta.
– Tekstejä yhdistää tavoite jakaa tietoa.
– Molemmissa teksteissä ruoansulatuselimistö ja sen toiminta esitellään samassa toiminnallisessa järjestyksessä: suu, hampaat ja kieli, nielu, ruokatorvi eli emätin, mahalaukku ja mahanesteet, suolet ja lopuksi kuona-aineiden poistuminen.
– Tekstit käyttävät osittain samaa erityisalan sanastoa (esim. emätin, mahaneste, suoli, ruoansulatus).
– Molemmissa aineistoissa ruoansulatuselimistöä havainnollistetaan kuvallisesti numeroin tai kirjaimin merkityin selityksin.
Aineistoja erottaa kohderyhmien mukaisesti:
Kuvitus
– Aineistossa 1.A kuva on näyttävä, värillinen ja koristeellisesti kehystetty, ja se on samalla sivulla runon kanssa. Numeroitu selitys on lyhyt ja nimeää vain elimet.
– Aineistossa 1.B kuvat ovat erillisellä mustavalkoisella kuvaliitteellä, jossa on yhdeksän kuvaa koko ruumiista. Tekstissä viitataan kuviin kirjaimin (katso kuwaa 2, e), ja lukijaa kehotetaan katsomaan niitä jatkuvasti, mikä edellyttää lukijalta aktiivista ja pitkäjänteistä työskentelyä.
Kieli
– Aineisto 1.A esittää tiedon loppusointuisena, rytmikkäänä runona, jonka lyhyet säkeet sopivat ääneen luettaviksi ja muistettaviksi.
– Aineistossa 1.A elimet toimivat kuin henkilöt (Kieli se kääntää, / maistaa ja vääntää), ja ruoansulatusta kuvataan arkisin ja leikillisin kielikuvin (Suulta on suru, / kun putos puru; vatsassa sadat / kiehuvi padat). Arkisanat (leivän, särvin, möyhynä, jätemuona) konkretisoivat asiaa.
– Aineisto 1.B käyttää pitkiä, monipolvisia virkkeitä ja määrittelee käsitteitä täsmällisesti (Juuri tätä rawintoaineiden muuttumista sanomme ruoansulatukseksi). Siinä erotetaan arkikielen ja tieteen merkitykset (sulattaa rawintoa – – kuin jos kysymys olisi sulattaa jäätä).
– Aineisto 1.B havainnollistaa vertaamalla ihmistä muihin eläimiin (kala, hauki, märehtijät) ja arkisiin kokemuksiin (teurastus) ja puhuttelee lukijaa (Kun ensi kertana teurastetaan, niin tarkasta – –).
Sisältö
– Aineisto 1.A kertoo ruoansulatuksen vaiheet tiiviisti ja jättää yksityiskohdat pois: tieto rajautuu siihen, mitä lapsen on hyödyllistä ymmärtää.
– Aineisto 1.B esittää laajemmin elinten rakenteen ja tehtävät, perustelee ne ja päättyy terveysneuvoihin (ei pidä antaa kiinteitä rawintoaineita pienille wastasyntyneille lapsille; paljolla wiinalla), mikä liittää tiedon kansan valistamiseen.
– Kummassakaan tekstissä ei ole lähdeviitteitä. Aineisto 1.B rakentaa uskottavuuttaan havainnoilla ja vertailevalla anatomialla, aineisto 1.A ei perustele tietoaan lainkaan.
Aineistoilla on yhteinen tavoite esittää tietoa ihmisen ruoansulatuksen toiminnasta, mutta niiden erilaiset kohderyhmät näkyvät erityisesti kuvituksen, kielen ja sisällön laajuuden eroissa. Aineisto 1.A tekee tiedosta helposti muistettavaa, leikillistä ja havainnollista, mikä lähentää tekstiä lapsilukijoihin. Aineisto 1.B painottaa tiedon perusteellisuutta, täsmällisyyttä ja hyödyllisyyttä ja ohjaa aikuista lukijaa ymmärtämään ja toimimaan terveellisesti. Kumpikaan teksti ei markkinoi mitään, mutta aineisto 1.A on kustannusyhtiön myymä kuvitettu lastenkirja, kun taas aineisto 1.B palvelee kansanvalistusjärjestön sivistystavoitetta.
Selitys
Vertailutehtävässä on tunnistettava sekä tekstejä yhdistäviä että erottavia piirteitä ja kiinnitettävä havainnot kohderyhmiin. Yhdistävät piirteet ovat usein tietoteksteille yleisiä: tiedon jakamisen tavoite, looginen järjestys suusta suoliin, erityisalan sanasto ja havainnollistava kuvitus. Erottavat piirteet selittyvät kohderyhmällä: kuvituksen tyyli ja sijoittelu, runomuoto ja rytmi vs. pitkät virkkeet, elinten henkilöittäminen ja arkiset sanat vs. käsitteiden määrittely ja vertaileva anatomia, tiedon laajuus sekä terveysneuvot. Huomaa myös, mihin kummankin tekstin tieto perustuu ja miten lukijaa ohjataan käyttämään kuvaa. Voit käsitellä tekstit rinnakkain näkökulmittain tai erikseen, mutta vertailun on tultava selvästi esiin ja päädyttävä synteesiin. Kriittinen ja kulttuurinen lukutaito näkyy julkaisuyhteyksien ymmärtämisessä – lastenkirja ja kansanvalistusjärjestön kirja – ja tekstien kontekstoinnissa aikansa terveyskasvatukseen. Painotettu kriteeri on päätelmät ja tulkinta (10 p.): jokaisen eron perään vastaa, miksi se sopii juuri tälle kohderyhmälle.
Muokattu YTL:n tehtävästä · alkuperäinen