1.112 p
Tutustu ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin päiväkäskyyn n:o 34, joka annettiin talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 (aineisto 1.A).
Yksi kolmesta Aristoteleen vaikuttamisen elementeistä on eetos. Sillä tarkoitetaan niiden ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden kokonaisuutta, jolla kirjoittaja esittää itsensä yleisölleen ja pyrkii luomaan uskottavuutta ja vakuuttavuutta. Erittele päiväkäskyn (aineisto 1.A) eetosta. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä.
Bygger på en studentexamensuppgift (syksy 2025, äidinkieli lukutaito, tehtävä 1.1). Materialet har bytts ut. Anders Adlercreutzin blogikirjoitus kuvineen (2024) on korvattu Mannerheimin kokonaisella päiväkäskyllä n:o 34 (14.3.1940); sama teksti on aineistona myös tehtävässä 1.2.
Material 1.AC. G. E. Mannerheim: Överbefälhavarens dagorder nr 34 (14.3.1940)
Talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välillä käytiin 30.11.1939–13.3.1940. Päiväkäsky on sotavoimien ylipäällikön joukoilleen antama kirjallinen käsky tai tiedote. Aineisto on historiallinen lähde vuodelta 1940, ja sen kieli ja näkemykset heijastavat omaa aikaansa.
PÄÄMAJA. 14. 3. 1940.
YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY
N:o 34.
Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä Te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette tahtoneet sotaa, Te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta Teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Yli 15 000 Teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotiansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta Te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistanne lepää hangessa tai tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole Teidän. Te ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.
Sotilaat!
Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä Teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tunturien miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioiden, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauhojen lehtojen pojista. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa tehdastyöläinen ja köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän Teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseereiden uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttä, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän esikuntien upseereita heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan komentajia, sekä armeijakuntien ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän Suomen armeijaa, kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivästä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin moninkerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1 500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 lentokoneen tuhoaminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.
Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia ja heidän osuuttaan sodassa — heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka, usein vapaaehtoisina, ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.
Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä.
Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömiä. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui, oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut, oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka nyt vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää ulkomaista apua kuin kaksi vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset, ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historia kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan Teidän työnne.
Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja Länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä Länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme, itsestään huolehtien, kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.
Kuudentoista viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.
Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja voimalla, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.
Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme, länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
MANNERHEIM.
C. G. E. Mannerheim: Ylipäällikön päiväkäsky n:o 34. Päämaja 14.3.1940. Tekijänoikeus rauennut.
Beskrivning av goda svar
Tehtävän aineistona on Suomen puolustusvoimien ylipäällikön C. G. E. Mannerheimin päiväkäsky n:o 34, joka annettiin 14.3.1940 talvisodan päätyttyä ankaraan rauhaan. Päiväkäsky on osoitettu armeijan sotilaille, mutta sen voi päätellä puhuttelevan myös koko kansaa: se kiittää, selittää rauhan kovia ehtoja ja vahvistaa yhtenäisyyttä. Kyseessä on vaikuttamaan pyrkivä, argumentoiva teksti.
Tehtävänä on eritellä päiväkäskyn eetosta, eli keinoja, joiden avulla kirjoittaja pyrkii esittämään itsensä uskottavana ja vakuuttavana henkilönä. Tehtävänannon mukaisessa, kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa tekstistä eritellään keinoja, ryhmitellään niitä ja suhteutetaan ne tekstin tavoitteeseen ja kohderyhmään. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi tehtyjen havaintojen ja päätelmien yhdistäminen laajemmin sodanaikaisen johtajuuden ja julkisen puheen käytänteisiin sekä johtajan julkisuuskuvan rakentamiseen.
Koska teksti on ylipäällikön puheenvuoro sodan päättyessä, yksi sen tehtävistä on vakuuttaa sotilaat ja kansa siitä, ettei heidän uhrinsa ollut turha ja että rauhaan päädyttiin perustellusti. Tästä syystä tekstissä on runsaasti kirjoittajan eetoksen vahvistamiseen liittyviä piirteitä. Niistä voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:
Kirjoittaja pyrkii vahvistamaan uskottavuuttaan tuomalla esiin seikkoja, jotka liittyvät hänen asemaansa
– ylipäällikkönä (otsikko YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY, allekirjoitus MANNERHEIM; kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria)
– puhujana, jolla on oikeus kiittää ja arvioida koko armeijaa (Kiitän Teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä).
Kirjoittaja nostaa esiin asiantuntemustaan
– korostamalla kokemustaan (Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita)
– esittämällä täsmällistä tietoa sodan kulusta (Yli 15 000 Teistä – – ei enää näe kotiansa; yli 1 500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 lentokoneen tuhoaminen)
– käyttämällä sotilasalan sanastoa (reservit ja kaaderit; armeijakuntien ja divisioonien komentajia; aselajeineen)
– selittämällä rauhan syyt asiantuntevasti (Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömiä).
Eetosta rakentaa myös positiivisten luonteenpiirteiden ja toimintatapojen esiintuonti. Kirjoittaja osoittaa olevansa
– muita arvostava ja kiitollinen (kiitokset sotilaille, reserviupseereille, lotille ja työläisille)
– isällinen ja lämmin (Olen ylpeä Teistä kuin olisitte omia lapsiani)
– oikeudenmukainen ja kaikkia yhdenvertaisesti kohteleva (eri maakuntien pojat nimetään; köyhän majan pojan uhri on yhtä arvokas kuin rikkaan)
– inhimillinen (Te ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa)
– rehellinen vaikeista asioista (ankara rauha; olemme edelleen melkein yksin)
– jämäkkä ja tulevaisuuteen suuntautuva (meidän on otettava kovat otteet; valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme)
– yksi meistä (mitä me pidämme kalliina ja pyhänä; meillä on historiallinen tehtävä).
Maltillinen ja rakentava sävy näkyy siinä, että kirjoittaja ei syyllistä sotilaita tai hallitusta vaan selittää ja perustelee (mikä kuitenkin on selitettävissä). Kohderyhmänä ovat ensisijaisesti sotilaat, joita puhutellaan suoraan (Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!; Sotilaat!), mutta tekstin sisällöstä voi päätellä, että se on suunnattu myös kotirintamalle, poliittisille päättäjille ja ulkomaille.
Förklaring
Eetos on kirjoittajan yleisölleen rakentama kuva itsestään uskottavana ja vakuuttavana. Tehtävä pyytää erittelemään eetoksen keinoja ja ryhmittelemään ne. Etsi päiväkäskystä keinoja, jotka liittyvät kirjoittajan asemaan (ylipäällikkö), kokemukseen ja asiantuntemukseen (taistelukokemus, luvut, sotilassanasto) sekä luonteenpiirteisiin ja arvoihin (kiitollisuus, isällisyys, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, jämäkkyys, me-henki). Kriittinen lukutaito näkyy siinä, että suhteutat keinot tekstin tavoitteeseen ja kohderyhmään: miksi ylipäällikkö rakentaa uskottavuuttaan juuri näin tilanteessa, jossa sota on päättynyt raskaisiin menetyksiin? Keitä teksti puhuttelee sotilaiden lisäksi? Kulttuurinen lukutaito näkyy siinä, että yhdistät havainnot sodanaikaisen johtajuuden ja julkisen puheen käytänteisiin. Painotettu kriteeri on päätelmät ja tulkinta (4 p.): erota havainnot ja päätelmät ja perustele jokainen keino sitaatilla.
Bearbetad från SEN:s uppgift · original
