Historia, kevät 2023 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Hyvässä vastauksessa kokelas osaa sitoa kylien autioitumisen vuosina 1346–1353 Eurooppaa koetelleen mustan surman tai sitä seuranneiden ruttoepidemioiden vaikutuksiin tai näihin molempiin. Kokelas esittää arvion mustan surman aiheuttamista väestötappioista (noin kolmannes Euroopan väestöstä, joillakin alueilla jopa enemmän) ja jonkin perustellun tulkinnan siitä, miksi väestön kuolleisuus johti kokonaisen kylän autioitumiseen (esimerkiksi työvoimapula, nälänhätä, puupula, ilmaston kylmeneminen). Kiitettävässä vastauksessa kokelas osaa soveltaa tietoa työvoiman kallistumisesta ja esittää esimerkiksi, että asukkaat saattoivat muuttaa muualle paremman toimeentulon perässä. Kokelas voi myös mainita, että työvoimapulan vuoksi joillakin alueilla siirryttiin peltoviljelyn sijaan lampaiden kasvatukseen ja että kyläyhteisöt siten hajosivat. Kokelas esittää jonkin lähdekriittisen havainnon keskiaikaisista lähteistä, kuten että kronikat ovat alkuperäistekstejä ja heijastelevat yläluokan näkemyksiä.

Hyvässä vastauksessa Bismarckin lausuntoa ”ruutitynnyristä” pohditaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kontekstissa. Vastauksesta ilmenee, että kokelas tietää, missä Balkanin alue sijaitsee, ja että lausunto liittyy poliittiseen valtapeliin, johon Saksa ja muut Euroopan suurvallat osallistuivat ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vastauksessa arvioidaan esimerkiksi seuraavia tapahtumia: Itävallan kruununprinssin murha Sarajevossa vuonna 1914 lisäsi kansainvälisiä jännitteitä ja nationalistista liikehdintää, ja ensimmäinen maailmansota alkoi; Balkan oli konfliktialue myös 1990-luvulla kylmän sodan päättymisen ja Jugoslavian hajoamisen yhteydessä. Kiitettävässä vastauksessa syvennetään jännitteiden ja konfliktien kuvausta sekä niiden syitä: nationalismi ja uusien kansallisvaltioiden syntyminen osmanien valtakunnan heikkouden vuoksi sekä Balkanin strateginen merkitys suurvalloille (esimerkiksi Venäjän pyrkimykset päästä Välimerelle ja Saksan ja muiden suurvaltojen pyrkimykset pitää Venäjä sieltä poissa). Kehitystä voi käsitellä myös Jugoslavian synnyn ja Titon ajan kautta. Kokelas voi tarkastella kriittisesti sitä, tarkoittiko Bismarck kuvauksellaan todella, että Balkanin ruutitynnyrin räjähtäessä konflikti leviää muualle Eurooppaan, ja pohtia, onko Balkania mahdollista kuvata ennen ensimmäistä maailmansotaa ja 1990-luvulla samanlaisena ruutitynnyrinä historiallisten, uskonnollisten ja etnisten syiden valossa.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa tietävänsä Suomen kuuluneen Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana vuosina 1809–1917 ja tuntevansa Venäjän vallankumouksen vaikutuksen. Kokelas käsittelee sekä työntäviä että vetäviä tekijöitä suomalaisten Pietariin muutossa. Työntäviä tekijöitä ennen Suomen itsenäistymistä olivat esimerkiksi tilattoman, työttömän väestön määrän kasvu, liikenneyhteyksien (muun muassa Saimaan kanava 1856 ja rautatiet) ja liikkuvuuden paraneminen sekä Amerikan siirtolaisuuden ”esimerkki”. Vetävinä tekijöinä voidaan mainita Pietarin asema Venäjän pääkaupunkina, perinteiset yhteydet Pietarin ja Karjalan kannaksen välillä, työ- ja koulutuspaikat, etenemismahdollisuudet ja Pietari kosmopoliittisena metropolina. Kokelas pohtii syitä 1910-luvun taitteen pudotukseen, kuten Venäjän–Japanin sotaa, poliittisia levottomuuksia ja Suomen yhteiskunnallista kehitystä (teollistuminen, kauppa, koulutus). Tärkeää on huomata Suomen itsenäistymisen 1917 ja Venäjän vallankumouksen yhteys muuttoliikkeeseen sekä Neuvosto-Venäjän vähittäinen sulkeutuminen ja muuttuminen Neuvostoliitoksi vuonna 1922. Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi näitä tekijöitä tarkemmin ja käsittelee monipuolisemmin taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten syiden vaikutusta muuttoliikkeeseen.

Hyvässä vastauksessa kokelas ymmärtää, että roomalaisessa valtionuskonnossa ei uskottu lainkaan tuonpuoleiseen tai se ymmärrettiin samankaltaisena synkkänä varjomaailmana kuin antiikin kreikkalaisten uskomusjärjestelmässä, jossa sielut viettivät aikaansa ikuisesti. Aikakauden runoudessa ihmisen elämää verrataan luontoon, joka uudistuu ja syntyy uudelleen – vuodenaikoihin ja päivänkiertoon – kun taas ihminen ei synny uudelleen, vaan hänen aikansa loppuu peruuttamattomasti kuolemaan. Kristinuskon leviäminen toi uutuutena uskon kuolemanjälkeiseen elämään ja ylösnousemukseen. Kiitettävässä vastauksessa kokelas huomaa, että jumalat vaikuttivat ihmisten elämään ja saattoivat määritellä sen keston mutta eivät voineet palauttaa kuolleita henkiin. Kokelas huomaa, että kristinusko ei ollut ainoa idästä Roomaan levinnyt uskonto, ja voi mainita esimerkiksi Mithran, Kybelen ja Isiksen kultit, joiden kaikkien oppeihin kuului usko kuolemanjälkeiseen elämään. Kokelas huomaa myös, että kristinuskon leviäminen siirsi uskonnollisen huomion tästä maailmanajasta tuonpuoleiseen. Mahdolliset mytologiaan ja hautaamistapoihin liittyvät huomiot ovat relevantteja.

Hyvässä vastauksessa kuvataan eurooppalaisten toimintaa kokelaan valitsemalla kulttuurialueella ja alueen kansojen suhteita eurooppalaisiin kyseisellä ajanjaksolla. Kuvaus on historiallisesti pätevä ja esittää eurooppalaisten toiminnan ja suhteet alueen kansoihin keskeisiltä osin. Vastauksessa esitetään uskottava tulkinta siitä, mitä Urs Bitterlin mainitsemia kulttuurien kohtaamisen tyyppejä kohtaamiset edustivat. Kohtaamisiin vaikuttavina taustatekijöinä kokelas voi pohtia esimerkiksi sitä, miten osapuolten voimasuhteet erosivat toisistaan, mitä päämääriä ja tarpeita osapuolilla oli, minkälaiset olivat teknologiset edellytykset suhteiden ylläpitoon tai miten osapuolten kulttuuriset ajattelutavat vaikuttivat kohtaamisissa. Kiitettävässä vastauksessa kohtaamisten kuvaus on historiallisesti täsmällistä ja paikkansapitävää ja kohtaamisten sijoittumista Bitterlin typologiaan pohditaan analyyttisesti. Taustatekijöitä tarkastellaan laaja-alaisesti: sotilaalliset voimavarat, taloudelliset intressit ja niiden luonne, eurooppalaisten kyky ylläpitää kontakteja pitkien etäisyyksien päästä, kohdattujen yhteiskuntien poliittinen kiinteys ja osapuolten maailmankuvat. Kokelas pohtii kohtaamisten muuttumista ajan myötä ja osoittaa ymmärtävänsä muutosten yhteyden kolonialismiin ja imperialismiin osana Euroopan historiaa.

Hyvässä vastauksessa kokelas yhdistää Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen sen eurooppalaiseen aatteelliseen taustaan eli valistusaatteeseen ja varhaiseen liberalismiin. Valistus korosti ihmisoikeuksien merkitystä ja kyseenalaisti hallitsijan absoluuttisen vallan suhteessa alamaisiin. Myös Amerikan siirtokuntien ajatus taloudellisen eriarvoisuuden purkamisesta suhteessa emämaa Britanniaan siivitti itsenäisyysajattelua ja -julistusta (esimerkiksi puritaanien opit). Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa tuntevansa itsenäisyyden ajajien merkityksen itsenäisyysjulistuksen synnyssä. Hän voi viitata esimerkiksi Smithin taloudelliseen liberalismiin, Locken käsityksiin luonnollisista oikeuksista ja kansan oikeudesta kapinoida hallitsijoita vastaan, Rousseaun teoriaan yhteiskuntasopimuksesta tai Montesquieun vallan kolmijako-oppiin itsevaltiuden vaihtoehtona. Kokelas voi mainita myös muita itsenäisyysjulistukseen vaikuttaneita aatteita.

Hyvässä vastauksessa kokelas hahmottelee pääpiirteittäin vähemmistöjen aseman kehityksen Yhdysvaltain itsenäistymisen ja 1960-luvun välillä. Hän huomioi, ettei itsenäisyysjulistuksen yhdenvertaisuus koskenut naisia eikä varsinkaan vähemmistöjä, kuten alkuperäiskansoja, Afrikasta tuotuja orjia tai heidän jälkeläisiään. Orjuus lakkautettiin Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla, mutta käytännössä entisiä orjia ja heidän jälkeläisiään yhä sorrettiin etenkin etelävaltioissa. Alkuperäisasukkaiden oikeuksiin kiinnitettiin vielä vähemmän huomiota, ja heidän maansa otettiin eurooppalaista alkuperää olevien siirtolaisten haltuun niin sanottujen intiaanisotien aikana 1800-luvun lopulla. Mustan väestön oikeudet eivät juurikaan kohentuneet ennen 1960-lukua, jolloin Martin Luther Kingin edustama kansalaisoikeusliike vaati syrjinnän lopettamista ja kansalaisoikeuksia myös mustalle väestönosalle. Kokelas ymmärtää suuren eron Yhdysvaltojen eri osien välillä: orjuuden lakkauttamisesta 1900-luvun lopulle noin kuusi miljoonaa mustaa muutti etelävaltioista pohjoisiin osavaltioihin töitä etsimään ja rotusortoa pakoon. Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa konkreettisten esimerkkien avulla, miksi yhdenvertaisuus ei useinkaan käytännössä toteutunut: esimerkiksi Ku Klux Klan -järjestön suorittamat lynkkaukset, segregaatio etelävaltioissa ja alkuperäisasukkaiden sulkeminen reservaatteihin ilman ihmisoikeuksia. Kokelas voi pohtia kansalaisoikeusliikkeen synnyn syitä, kuten 1960-luvun aatemaailmaa, Rosa Parksin tapausta ja sen herättämää liikehdintää tai Washingtonin marssia 1963. Kokelas voi pohtia myös maailmansotien vaikutuksia vähemmistöjen asemaan.

Hyvässä vastauksessa korostetaan esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aiheuttamia suuria taloudellisia ongelmia, jotka huipentuivat 1920-luvun lopussa puhjenneeseen talouslamaan. Monet maat olivat tyytymättömiä ensimmäisen maailmansodan rauhansopimukseen; esimerkiksi Saksa koki Versailles’n sopimuksen kohtuuttomana ja epäoikeudenmukaisena. Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat sekä poliittinen tyytymättömyys olivat hyvä kasvualusta autoritaarisemman johdon kannatukselle, ja monissa valtioissa syntyi käsitys, että vahva johtaja ja autoritaarinen ideologia voisivat ratkaista väestön ongelmia. Venäjällä tapahtuneen kommunistisen vallankumouksen leviämisen pelko sai monessa maassa rikkaat tehtailijat ja maanomistajat tukemaan äärioikeistolaisia tai äärinationalistisia liikkeitä. Hyvässä vastauksessa annetaan esimerkkejä tästä prosessista (esimerkiksi Saksa tai Italia). Kiitettävässä vastauksessa analysoidaan diktatuureihin johtaneita taloudellisia ja poliittisia prosesseja tarkemmin ja kuvataan joitakin merkittävimmistä diktaattoreista (Hitler, Mussolini, Stalin) sekä heidän ideologiaansa (fasismi, kommunismi) ja toimintatapaansa. Kiitettävässä vastauksessa ilmenee, että siirtyminen autoritaariseen hallintoon tapahtui sotien välisenä aikana lähes koko Euroopassa ja että ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneistä uusista valtioista vain Suomi ja Tšekkoslovakia säilyttivät demokraattisen hallintojärjestelmän koko sotien välisen ajan. Lisäksi pohditaan demokratian lyhyttä perinnettä useimmissa diktatuureiksi muuttuneissa maissa.

Hyvässä vastauksessa ilmenee, että Espanjan sisällissota alkoi sotilasvallankaappauksena: kenraali Francisco Franco yritti vuonna 1936 oikeistokonservatiivisten ja fasististen puolueiden tuella kaataa demokraattisesti valitun vasemmistolaisen hallituksen. Espanjan sisäinen ristiriita vastasi pitkälti äärioikeiston ja äärivasemmiston välisiä jännitteitä muualla Euroopassa 1930-luvulla. Hyvässä vastauksessa korostetaan, että sekä muut valtiot että yksilöt saattoivat samaistua sisällissodan jompaankumpaan osapuoleen ja siksi ottivat kantaa ja jopa osallistuivat sotaan. Kokelas havaitsee poliittiset ja taloudelliset motiivit sekä seikkailunhalun. Kiitettävässä vastauksessa korostetaan, että Espanjan ideologisella konfliktilla oli seurauksia myös Euroopan poliittiselle suurvaltapelille. Saksan ja Italian fasistiset hallitukset tukivat Francon falangisteja aseilla, taistelujoukoilla ja lentokoneilla, ja Neuvostoliitto tuki hallituksen joukkoja aseilla ja asiantuntijaupseereilla. Myös kymmenet tuhannet sosialistit ja kommunistit eri maista asettuivat hallituksen joukkojen puolelle. Espanjan sisällissotaa on sittemmin kuvattu toisen maailmansodan harjoitussodaksi myös siinä mielessä, että siinä testattiin uusia aseita ja sotastrategioita. Yksityishenkilöiden motiiveja, poliittisia kytköksiä ja sympatioita taustoitetaan ja analysoidaan täsmällisemmin.

Hyvässä vastauksessa hahmotetaan itsenäisen Suomen alkuvaiheessa käydyn valtiomuototaistelun keskeiset piirteet. Ennen sisällissotaa poliittisten puolueiden piirissä oli kannatettu tasavaltalaista hallitusmuotoa suhteellisen laajasti, mutta sisällissodasta jäänyt epäily kansanvaltaa kohtaan lisäsi vahvan hallitsijanvallan kannatusta porvarillisissa puolueissa. Vuoden 1918 eduskunnasta puuttuivat sosiaalidemokraatit, ja eduskunta valitsi maalle kuninkaan Saksan hallitsijahuoneesta, mutta ratkaisun ulko- ja turvallisuuspoliittinen perusta petti Saksan kärsittyä tappion maailmansodassa. Tasavallan kannattajat saivat rivinsä koottua, ja vuonna 1919 Suomen hallitusmuodoksi vahvistettiin tasavalta. Kiitettävässä vastauksessa paneudutaan yksityiskohtaisemmin kiistan osapuoliin ja näiden pyrkimyksiin. Eduskuntavaltaiselle järjestelmälle oli laaja tuki vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen, koska eduskunta oli keskeinen tukipiste vastustettaessa Venäjän yhtenäistämispolitiikkaa. Etenkin poliittisessa vasemmistossa ja keskustassa eduskuntavaltaisuudella oli tukea, sillä se sopi näiden ryhmien yhteiskunnallisen tasa-arvon tavoitteisiin. Oikeistossa nähtiin, että vahva hallitsijanvalta oli tarpeellinen ja että sillä oli pitkä linja Ruotsin ajan laeista asti. Vuoden 1917 tapahtumissa valtalaki oli siirtänyt ylimmän vallan eduskunnalle, ja Suomen itsenäisyysjulistuksessa oli puhuttu tasavallasta. Porvariston riveissä näkemyserot johtivat vanha- ja nuorsuomalaisten hajoamiseen kokoomukseen ja edistyspuolueeseen, joista jälkimmäinen asettui tasavallan kannalle. Porvarillisten ryhmien jako oli osin myös ulkopolitiikan suuntaa koskeva jakolinja, jossa kuningasmieliset tukivat saksalaissuuntausta.

Hyvässä vastauksessa hahmotetaan tarkasteltavana oleva ajanjakso ja esitetään jokin perusteltu arvio siitä, miten parlamentarismi (eduskuntavaltaisuus) ja hallitsijanvalta (vahva presidenttiys) ovat tuona ajanjaksona välttäneet yhteentörmäykset tai päinvastoin törmänneet yhteen päätöksenteon kentällä. Kokelas esittää joitain konkreettisia tapauksia arvionsa tueksi. Tarkasteltavia tapauksia voivat olla esimerkiksi Urho Kekkosen kaudella hallitusten muodostaminen yleensä presidentin lähiohjauksessa, eduskunnan hajottamiseen liittyvien säännösten käyttö ja muuttuminen, Mauno Koiviston kaudella alkanut presidentin vetäytyminen syrjemmälle hallituksen muodostamisesta sekä vuoden 2000 perustuslaki ja sen vaikutus presidentin valtaoikeuksiin. Kiitettävässä vastauksessa tarkastellaan kehitystä käyttäen tukena täsmällisesti kuvattuja tapauksia ja pohditaan niin jännitteitä kuin yhteensovittamista monipuolisesti. Päätelmä voi olla myönteinen, kielteinen tai molempia, mutta kokelas esittää sen tueksi olennaiset perustelut, joita ovat esimerkiksi yöpakkashallitus, Kekkosen valtakauden pidentäminen poikkeuslailla, kokoomuksen hyväksyminen takaisin hallitusvastuuseen 1980-luvun lopulla sekä kahden lautasen ongelma EU-politiikassa. Vastauksessa käy ilmi, miten eri osapuolet ovat valtaoikeuksiin suhtautuneet ja ne hyväksyneet. Presidentit eivät ole yleensä kannattaneet presidentin valtaoikeuksien heikentämistä, poikkeuksena Mauno Koivisto.