Historia, kevät 2024 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä lapsikuolleisuudella tarkoitetaan. Hän esittää joitakin syitä lapsikuolleisuuteen: puutteellinen hygienia, lääketieteen kehittymättömyys, vaaralliset synnytysolosuhteet, puutteellinen ravinto sekä kulkutaudit. Kokelas esittää joitakin oikeita seurauksia lapsikuolleisuudesta. Keskeinen makrotason seuraus oli väestönkasvun hitaus esimodernina aikana. Mikrotasolla lasten kuolema saattoi johtaa vanhempien toimeentulon vaarantumiseen: vanhusten hoito ja elätys olivat lasten velvollisuuksia, eikä yhteiskunnan turvaverkkoa ollut olemassa, joten lapsettomat vanhukset jäivät usein ilman turvaa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas esittää monipuolisesti ja kattavasti syitä korkeaan lapsikuolleisuuteen. Hän voi myös esittää lähdekriittisiä huomioita, jotka liittyvät historiallisen demografian ongelmiin käsiteltäessä aikaa ennen väestökirjanpidon vakiintumista: ei voida tarkasti tietää, kuinka suuri lapsikuolleisuus todellisuudessa oli. Kokelas pohtii lapsikuolleisuuden seurauksia monipuolisesti ja analyyttisesti sekä perheen että yhteiskunnan näkökulmasta.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että Dresdeniä pommittivat toisen maailmansodan voittajat, Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen huomio kiinnittyi ensisijaisesti sodan hävinneen osapuolen sotarikoksiin. Silloinkin kun voittajan tekoja pidettiin väärinä tai arveluttavina, ne todettiin välttämättömiksi tai niitä pidettiin Saksan sotarikoksiin nähden vähäpätöisinä. Kiitettävässä vastauksessa kokelas pohtii tarkemmin sodankäynnin etiikkaa ja huomioi yleisellä tasolla sen, että sotien historiankirjoitusta hallitsevat ainakin aluksi voittajien tekemät moraaliset arvioinnit. Ei ole koettu tarpeelliseksi kyseenalaistaa liittoutuneiden taistelua Saksaa ja natsismia vastaan nostamalla esiin voittajien ylilyöntejä. Kokelas voi pohtia, oliko Dresdenin pommitus sotarikos ja miksi kukaan ei joutunut siitä vastuuseen; sotarikoksista tuomittiin sodan jälkeen vain häviäjien edustajia. Kokelas esittää perustellun tulkinnan siitä, miksi pommitukset jäivät vähälle huomiolle sotaa välittömästi seuranneina vuosina ja miksi tutkijat ja journalistit ovat myöhemmin nostaneet ne keskusteluun. Ajan kuluminen on mahdollistanut avoimemman keskustelun, ja käsitykset sodankäynnin säännöistä ja etiikasta ovat muuttuneet; pidemmällä aikavälillä suhtautuminen Dresdenin siviilien pommituksiin on muuttunut negatiivisemmaksi.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä kotitaloustyöllä tarkoitetaan, ja tietää, että se on ollut historiallisesti sukupuolittunutta. Kokelas tunnistaa 1800–1900-lukujen yhteiskunnallisia ongelmia, kuten epätasa-arvon ja sääty-yhteiskunnan, tilattomuuden, suuret perheet, matalan elintason, koulutuksen puutteen ja lapsityövoiman käytön. Kokelas kuvaa ”piikayhteiskunnan” katoamisen ja kotitaloustyöhön liittyvien asenteiden muutoksen, osaa sijoittaa ne osaksi pohjoismaista tasa-arvokeskustelua ja hyvinvointivaltion kehitystä sekä valtion pyrkimyksiä edistää kotitaloustöiden teettämistä ulkopuolisilla tahoilla. Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi pitkän aikavälin kehityslinjoja systemaattisemmin, esimerkiksi suhteuttamalla niitä koulutuksen tai muiden yhteiskunnallisten olojen muutoksiin. Koulutuksen muutoksia olivat kansakoulujen ja maaseudulla kiertokoulujen vähittäinen yleistyminen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä oppivelvollisuuslaki. Muita yhteiskunnallisia muutoksia olivat esimerkiksi lapsityövoiman kieltäminen, naisten aseman muutos ja yleinen äänioikeus, torpparilaki, kaupungistuminen, kansantalouden vaurastuminen, työpaikkojen lisääntyminen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden väheneminen. Lisäksi kokelas voi pohtia kotitalousvähennykseen liittyviä poliittisia tavoitteita ja kiistoja. Kokelas ymmärtää, että yhteiskunnallisten turvaverkkojen laajentaminen ja kunnille säädetyt uudet velvoitteet (päivähoito, vanhusten hoito) paransivat naisten työssäkäyntimahdollisuuksia, ja havaitsee teknologian kehityksen vaikutuksen (kunnallistekniikka, kodinkoneet) kotitaloustyön määrän vähenemiseen sekä yleisen elintason nousun.

Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa aikalaiskritiikin kontekstiinsa, kuten teollistumiseen, kaupungistumiseen ja työväen asemaan. Vastauksessa annetaan esimerkkejä ajan yhteiskunnallisista epäkohdista, kuten alhaisesta palkkatasosta, sosiaalisesta epätasa-arvoisuudesta, työttömyydestä ja teollisuuskaupunkien slummeista, joissa ongelmina olivat ahtaus ja rikollisuus. Kokelas huomioi kriitikoiden poliittiset tarkoitusperät. Kokelas antaa esimerkkejä siitä, miten teollistuminen muutti 1800-luvulta lähtien yhteiskunnan rakenteita: väestöä siirtyi maataloudesta teollisuustöihin kaupunkeihin, ja kaupungit kasvoivat hallitsemattomasti. Työväen vuokratalojen hallitsemissa slummeissa asuttiin ahtaasti, ja huonon hygienian vuoksi sairaudet levisivät; köyhyys sekä työn ja koulutuksen puute aiheuttivat rikollisuutta. Toisaalta kasvanut tuotanto vaurastutti joitain luokkia, kuten porvaristoa, ja työväenliike pyrki parantamaan työväestön asemaa. Hyvässä vastauksessa kokelas arvioi kriittisesti joidenkin väitteiden paikkansapitävyyttä. Kiitettävässä vastauksessa kokelas tarkastelee kritiikkiä syvällisemmin ja ymmärtää anarkistisen aktivistin aseman: hänen mielestään työväestön palkat ja hyvinvointi eivät olleet riittäviä, vaikka yhteiskunta oli vaurastunut ja elettiin edistyksellisenä pidettyä ajanjaksoa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kokelas voi huomata, että rikollisuus esitettiin köyhyyden seurauksena tai jopa siitä johtuvan alennustilan vaihtoehtona, ja liittää tämän anarkismiin tai kärjistämiseen, jolla epäkohdille pyrittiin saamaan huomiota. Kokelas voi analysoida kritiikkiä nimenomaan yhdysvaltalaisen kapitalistisen yhteiskunnan arvosteluna.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa tunnistavansa, että 1600-luvun Ruotsi oli sääty-yhteiskunta, mutta ymmärtää, että siinä oli myös liikkuvuutta. Kokelas havaitsee armeijauran merkityksen liikkuvuudessa omasta säädystä ylöspäin ja ymmärtää, että aateluus privilegioineen (esimerkiksi arvo, maaomaisuus, verovapaus, veronkanto-oikeus, perinnöllisyys ja korkeimmat virat) oli hallitsijan myöntämä palkkio sotapalveluksesta. Kokelas yhdistää ilmiön Ruotsin suurvalta-aikaan ja sotiin Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Kokelas ymmärtää myös virkamiesten ja oikeuslaitoksen piiristä aateloitujen kytkeytymisen valtakunnan keskus- ja paikallishallinnon vahvistamiseen. Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee aatelin määrän ja merkityksen kasvua laajemmin. Näkökulmana voi olla hallitsijoiden (Kustaa II Aadolf, Kristiina, Kaarle X Kustaa tai Kaarle XI) valtapolitiikka, valtakunnan laajeneminen tai hallinnon ja keskusvallan kehittäminen. Kokelas voi ottaa näkökulmaksi myös henkilökohtaisiin suhteisiin ja palkitsemiseen perustuvan yhteiskuntajärjestelmän tai pohtia sen vaikutuksia, että aatelissäätyyn saattoi nousta vain miesten välityksellä. Kokelas voi myös huomioida, että sosiaalinen liikkuvuus talonpoikaissäädystä oli harvinaista, sekä käsitellä ilmiön seurauksia, esimerkiksi kasvavan aatelin riippuvuutta ja jännitteitä suhteessa kuninkaaseen, pienen mutta määräävän eliitin asemaa yhteiskunnassa tai aatelin elämäntapaa.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä uskonnon roolin olleen keskiajan yhteiskunnassa varsin merkittävä ja käsittelee joitakin kristillisen uskonelämän ilmenemismuotoja. Tällaisia ovat esimerkiksi pyhimyskultti, usko pyhimysten kykyyn auttaa erilaisissa hätätilanteissa ja parantaa sairauksia, pyhiinvaellukset, ristiretket, kirkon ja luostarilaitoksen rooli yhteiskunnassa ja suvaitsemattomuus toisin uskovia kohtaan. Kokelas voi käsitellä myös esimerkiksi maailmankuvaan, koulutukseen, tieteeseen tai taiteeseen liittyviä esimerkkejä. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee monipuolisesti ja analyyttisesti mainittuja uskonelämän muotoja. Kokelas voi myös käsitellä uskonnollisten vähemmistöjen roolia keskiajan yhteiskunnassa sekä kristinoppiin kuulumattomia kansanuskon ominaispiirteitä ja niiden pysymistä ihmisten uskomusmaailmassa kristinuskon rinnalla. Kokelas voi esittää lähdekriittisiä huomioita kristinuskon ja uskonnon kaikenkattavuudesta ihmisten elämässä: keskiajan lähteet ovat suurelta osin papiston laatimia, ja niissä yliarvioidaan kristinuskon merkitystä. Myös keskiajalla oli ihmisiä, jotka eivät uskoneet tai uskoivat omalla tavallaan.

Hyvässä vastauksessa kokelas huomioi, että Birgitta kuului ylhäisaateliin ja että hänellä oli sen mukaiset verkostot. Birgitalla oli mahdollisuus neuvoa Ruotsin kuningasta, ja tämä jopa kuunteli annettuja neuvoja. Birgitta vaikutti kotimaansa lisäksi katolisen kirkon keskuksessa Roomassa ja perusti sääntökunnan, joka oli tarkoitettu myös naisille. Hänellä oli pyhyyden maine, mikä lisäsi olennaisesti hänen puheidensa ja kirjoitustensa painoarvoa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi näitä ominaisuuksia kattavasti ja analyyttisesti. Kokelas voi päätellä, että Birgitta oli oppinut ja että hänen perustamansa sääntökunta laajeni Pohjoismaiden ulkopuolelle. Birgitan asema pyhimyksenä ja käsitys jumalallisesta inspiraatiosta vahvistivat hänen luostarisääntönsä auktoriteettia. Kiitettävässä vastauksessa kokelas voi tuoda esiin, että sukupuoli oli merkittävä mutta ei suinkaan ainoa ihmisen vaikutusmahdollisuuksia määrittävä tekijä ja että sen vuoksi ylhäisaateliin kuuluvalla naisella oli paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin miespuolisella talonpojalla.

Hyvässä vastauksessa kokelas asettaa Varsovan liiton perustamisen sen kylmän sodan aikaiseen kontekstiin ja esittää kylmän sodan taustat lyhyesti. Kokelas osaa päätellä, että Varsovan liitto oli reaktio Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton perustamiseen vuonna 1949. Varsovan liittoa perusteltiin Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan muodostamalla uhalla, ja sopijakumppanit lupasivat auttaa toisiaan, mikäli yksikin niistä joutuisi hyökkäyksen kohteeksi; samanlaiset turvatakuut ovat myös Naton perustamissopimuksessa. Varsovan liitto sitoi sosialistiset maat aiempaa tiiviimmin toistensa kumppaneiksi Neuvostoliiton johdolla. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee syvällisemmin idän ja lännen välisen sotilaallisen jännitteen syntyä kylmän sodan alussa ja voi mainita, että Naton lisäksi länsimaat tiivistivät yhteistyötään Marshallin-suunnitelman avulla ja että myös Neuvostoliitto tiivisti otettaan itäisen Keski-Euroopan maista. Kokelas voi myös huomioida kylmän sodan varhaisia kriisejä, kuten Berliinin saarron ja Korean sodan; sotilaallinen polarisaatio johti kilpavarusteluun ja tilanteeseen, jota kutsuttiin kauhun tasapainoksi.

Hyvässä vastauksessa kokelas oivaltaa, että Berliinin muurin kaatumisen ja Neuvostoliiton romahtamisen myötä sotilaallinen vastakkainasettelu idän ja lännen välillä käytännöllisesti katsoen katosi. Varsovan liitto hajotettiin, mutta Nato pyrki määrittelemään oman roolinsa uudelleen ja etsi uutta tarkoitusta kansainvälisestä kriisinhallinnasta. Hyvässä vastauksessa ymmärretään Naton sotilaallisen ja poliittisen ulottuvuuden välinen ero: esimerkiksi keskustelu Naton itälaajentumisesta liittyi usein enemmän entisten itäblokin valtioiden haluun integroitua länteen kuin Naton jäsenten haluun laajentaa sotilaallista vaikutustaan idän suuntaan. Hyvässä vastauksessa käsitellään myös Venäjän suhtautumista Naton laajentumiseen. Kiitettävässä vastauksessa syvennetään Naton itälaajentumisen käsittelyä niin sotilaallisten kuin poliittistenkin tekijöiden osalta. Lännen näkemys on ollut se, että kaikilla Euroopan valtioilla on oikeus päättää itse liittoutumisestaan; Venäjän kanssa pyrittiin yhteistyöhön, mutta se jäi lyhytaikaiseksi. Kokelas antaa esimerkkejä Naton uusista jäsenvaltioista kylmän sodan päättymisen jälkeen ja voi mainita, että Euroopan mailla on ollut eroja suhtautumisessa maanosaan kohdistuviin uhkiin. Kiitettävässä vastauksessa analysoidaan yksityiskohtaisemmin Venäjän politiikkaa Natoa kohtaan 1990-luvulta nykyhetkeen: Venäjä ei hyväksy Naton itälaajenemista ja on käyttänyt sitä perusteluna täysimittaiselle sodalle Ukrainassa. Kokelas voi myös pohtia Euroopan unionin roolia ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana.

Hyvässä vastauksessa kokelas huomaa, että Stalin esitetään Kekkosen puheessa suurena Suomen ja suomalaisten ystävänä. Kokelas esittää joitakin perusteluita sille, miksi tämä näkemys ei ole historiallisesti kestävä. Stalin murhautti Suomen sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneita suomalaisia etnisissä puhdistuksissa. Hän aloitti talvisodan, jonka tarkoituksena oli Suomen miehittäminen tai vähintään sen liittäminen Neuvostoliiton etupiiriin. Jatkosodan jälkeen rauhanehdot, Itä-Euroopan tilanne ja Neuvostoliiton tuki Suomen kommunisteille aiheuttivat suomalaisissa miehityksen pelkoa. Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee kattavasti ja analyyttisesti perusteluita sille, miksi Stalin ei todellisuudessa ollut suuri Suomen ja suomalaisten ystävä. Kokelas voi myös tuoda esille, ettei Stalinin terrori niinkään perustunut vastenmielisyyteen mitään yksittäistä kansallista ryhmää kohtaan. Stalin arvosti suomalaisten puolustustahtoa ja luopui mahdollisesti siksi ajatuksesta Suomen miehittämisestä sekä tyytyi Suomen hallinnon vaihtamiseen Neuvostoliitolle myötämieliseen. Kokelas voi käsitellä tarkemmin sotien jälkeistä tilannetta, esimerkiksi valvontakomissiota, sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä tai Neuvostoliiton vaatimusta sodanaikaisten poliitikkojen väistymisestä.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että tilanne vuonna 1953 välittömästi Stalinin kuoleman jälkeen oli Suomen kannalta vaarallinen. Kukaan ei tiennyt, kuka tai ketkä nousevat Neuvostoliiton johtoon Stalinin jälkeen, ja sen vuoksi Kekkonen joutui asettamaan sanansa tarkkaan, ettei Neuvostoliitossa kukaan provosoituisi. Kekkosen puhe edustaa Suomessa sotien jälkeen omaksuttua uutta ulkopoliittista linjaa, jossa pyrittiin pitämään yllä hyviä suhteita Neuvostoliittoon, eli niin sanottua Paasikiven(–Kekkosen) linjaa. Vuonna 1967 tilanne oli sikäli muuttunut, ettei suurta pelkoa Neuvostoliiton hyökkäyksestä ollut; Kekkonen hyödynsi hyviä suhteitaan Neuvostoliittoon valta-asemansa saavuttamisessa ja pitämisessä ja on ehkä siksi halunnut nostaa puheen uudelleen esiin. Kiitettävässä vastauksessa kokelas sijoittaa puheen 1950- ja 1960-lukujen kontekstiin ja esittää perustellun tulkinnan Kekkosen tavoitteista esimerkkejä käyttäen. Esimerkiksi Stalinin kuolemaa edelsivät niin sanotut vaaran vuodet ja pelko Neuvostoliiton miehityksestä; tuolloin Porkkalan vuokra-aluetta ei vielä ollut palautettu Suomelle, vaan Helsingin välittömässä läheisyydessä oli merkittävä määrä neuvostojoukkoja. Kokelas voi käsitellä myös Kekkosen harjoittamaa idänpolitiikkaa ja hänen valta-asemaansa vahvistaneita kriisejä, kuten yöpakkasia ja noottikriisiä. Puheen nostamisen uudelleen esiin vuonna 1967 voi liittää vuoden 1968 presidentinvaaleihin tai suomettumiseen. Kekkonen halusi vakuuttaa suomalaiset siitä, että hän on idänsuhteiden takuumies, ja neuvostoliittolaiset puolestaan siitä, että Suomen ulkopoliittinen linja jatkuu.