Abipreppi

Pitkä matematiikka, kevät 2023 – yo-kokeen tehtävät ja ratkaisut

Ylioppilaskirjoitusten (yo-kokeiden) pitkän matematiikan koe kevät 2023 (22.3.2023), Ylioppilastutkintolautakunta (YTL): 8 tehtävää tai osatehtävää. Eniten tehtäviä osui aihealueisiin Analyysi ja jatkuva jakauma (3), Analyyttinen geometria ja vektorit (2), Funktiot ja yhtälöt 1 (2). Keskivaikeus 4,0/5; vaikeimmat tehtävät 11.1, 12. Pisterajat: L 81 / 120 p, mikä on matalin L-raja tämän aineen aineistossa 2023–2026 – koe oli poikkeuksellisen vaikea. Jokaisesta tehtävästä on selitys ja hyvän vastauksen piirteet.

L 81E 63M 50C 37B 24A 15Max 120

Mitä tästä kokeesta kannattaa oppia

Tehtävät ja ratkaisut

312 p

Kaksitoista metriä pitkä museoratakisko on vääntynyt lämpölaajenemisen vuoksi mutkalle, mutta sen päät ovat pysyneet paikoillaan (katso liioiteltu kuva 3.A tilanteesta). Kiskon poikkeama sen alkuperäisestä sijainnista kohtisuoraan mitattuna on muotoa f(x)=x3−18x2+72x2000,f(x)=\frac{x^3-18x^2+72x}{2000}, kun xx on etäisyys kiskon alkupäästä. Missä kohdissa kiskon poikkeama sen alkuperäisestä asemasta on suurin? Määritä myös suurin poikkeama. Muuttujan xx ja poikkeaman yksikkönä on metri.

Pohjautuu yo-tehtävään (kevät 2023, matematiikka pitkä, tehtävä 3). Lukuarvot on muutettu, ja kuva tai taulukko on laadittu uudelleen. Kisko on 12 m pitkä, ja poikkeaman lauseke on uusi.

Aineisto 3.ALiioiteltu kuva kiskosta
Liioiteltu kuva: 12 metriä pitkä kisko, jonka päät ovat kiinni kohdissa 0 ja 12 m. Katkoviiva on kiskon alkuperäinen asema. Kisko kaartuu alkupuoliskollaan alkuperäisen aseman toiselle puolelle ja loppupuoliskollaan toiselle puolelle, ja se leikkaa alkuperäisen aseman keskikohdalla. Etäisyys alkupäästä on merkitty x:llä ja poikkeama kohdassa x merkinnällä f(x). Pystysuunta on liioiteltu.

Kuva: Abipreppi

Hyvän vastauksen piirteet

Derivaatta f′(x)=12000(3x2−36x+72)f'(x)=\frac{1}{2000}(3x^2-36x+72) (2 p.). Derivaatan nollakohdat yhtälöstä x2−12x+24=0x^2-12x+24=0: x=6±23x=6\pm2\sqrt3 (2,5359…2{,}5359\ldots ja 9,4641…9{,}4641\ldots) (2 p.). Funktion arvon laskeminen välille ]0,12[]0,12[ kuuluvissa nollakohdissa: f(6−23)=33125≈0,0416f(6-2\sqrt3)=\frac{3\sqrt3}{125}\approx0{,}0416 ja f(6+23)=−33125≈−0,0416f(6+2\sqrt3)=-\frac{3\sqrt3}{125}\approx-0{,}0416 (1+1 p.). Todettu ja perusteltu (kuva tai kulkukaavio), että suurimmat poikkeamat ovat derivaatan nollakohdissa (2 p.). Vertailtu poikkeamia (1 p.). Vastaukset likiarvoina 2,542{,}54 m ja 9,469{,}46 m sekä poikkeama 0,0420{,}042 m (3 p.). Vastauksessa annettu negatiivinen poikkeama −0,042-0{,}042: max 12 p. Derivointivirhe, jos derivaatta yhä 2. asteen polynomi: max 11 p. Vain yksi derivaatan nollakohta tarkasteluvälillä: max 8 p. Vedottu symmetriaan kohdan x=6x=6 suhteen ja laskettu vain toinen poikkeama: max 11 p.

Selitys

Suurin poikkeama löytyy derivaatan nollakohdista, koska välin päissä poikkeama on nolla.

1. Derivoi: f′(x)=12000(3x2−36x+72)f'(x)=\frac{1}{2000}(3x^2-36x+72) (2 p.).
2. Ratkaise f′(x)=0f'(x)=0: jaa kolmella, x2−12x+24=0x^2-12x+24=0, joten x=12±144−962=6±23x=\frac{12\pm\sqrt{144-96}}{2}=6\pm2\sqrt3 eli x≈2,54x\approx 2{,}54 ja x≈9,46x\approx 9{,}46; molemmat ovat välillä ]0,12[]0,12[ (2 p.).
3. Laske arvot: f(6−23)=33125≈0,042f(6-2\sqrt3)=\frac{3\sqrt3}{125}\approx 0{,}042 ja f(6+23)≈−0,042f(6+2\sqrt3)\approx -0{,}042 (1+1 p.).
4. Perustele kulkukaaviolla tai kuvalla, että ääriarvot ovat juuri näissä kohdissa (2 p.).
5. Vertaa poikkeamia välin ]0,12[]0,12[ nollakohdissa: itseisarvoltaan molemmat ovat yhtä suuria (1 p.).

Vastaus: poikkeama on suurin kohdissa x≈2,54x\approx 2{,}54 m ja x≈9,46x\approx 9{,}46 m, ja suurin poikkeama on noin 0,0420{,}042 m eli noin 4 cm (3 p.).

Ansa: negatiivinen poikkeama on yhtä suuri poikkeama toiseen suuntaan; älä hylkää sitä, äläkä vetoa symmetriaan laskematta molempia.

Muokattu YTL:n tehtävästä · alkuperäinen

412 p

Määritä kaikki suorat, joiden etäisyys pisteestä A=(−2,0)A=(-2,0) on 22 ja etäisyys pisteestä B=(3,0)B=(3,0) on 3.3.

Hyvän vastauksen piirteet

Suora x=0x=0 (yy-akseli) toteuttaa ehdot (1 p.). Haettu suora sivuaa AA- ja BB-keskisiä ympyröitä ja on kohtisuorassa säteitä vastaan (2 p.). Sopivan suorakulmaisen kolmion / yhdenmuotoisuuden avulla verranto 35+z=2z,\frac{3}{5+z}=\frac{2}{z}, josta z=10z=10 ja suora leikkaa xx-akselin pisteessä (−12,0)(-12,0) (4 p.). Kulmakerroin k=±124k=\pm\frac{1}{\sqrt{24}} (3 p.). Suorien yhtälöt y=±124(x+12)y=\pm\frac{1}{\sqrt{24}}(x+12) (2 p.). Vaihtoehtoisesti pisteen etäisyys suorasta -kaavalla: ∣−2k+b∣k2+1=2\frac{|-2k+b|}{\sqrt{k^2+1}}=2 ja ∣3k+b∣k2+1=3.\frac{|3k+b|}{\sqrt{k^2+1}}=3. Pelkät likiarvot (k=0,20412…k=0{,}20412\ldots): viimeisen rivin pisteet jäävät pois.

Selitys

Suora, jonka etäisyys pisteestä on annettu, on kyseisen pisteen ympäri piirretyn ympyrän tangentti; haetaan siis ympyröiden AA-keskinen (r=2r=2) ja BB-keskinen (r=3r=3) yhteiset tangentit.

1. Huomaa heti, että yy-akseli x=0x=0 toteuttaa ehdot: AA:n etäisyys on 2 ja BB:n 3 (1 p.).
2. Muut tangentit ovat kohtisuorassa säteitä vastaan; säteet ja tangentti muodostavat yhdenmuotoiset suorakulmaiset kolmiot (2 p.).
3. Olkoon tangentin ja xx-akselin leikkauspiste etäisyydellä zz pisteestä AA (vasemmalla). Verrannosta 35+z=2z\frac{3}{5+z}=\frac{2}{z} saadaan z=10z=10, joten leikkauspiste on (−12,0)(-12,0) (4 p.).
4. Kulmakerroin: pisteen (−12,0)(-12,0) etäisyys AA:sta on 10 ja tangenttijanan pituus 102−22=96\sqrt{10^2-2^2}=\sqrt{96}, joten k=±296=±124k=\pm\frac{2}{\sqrt{96}}=\pm\frac{1}{\sqrt{24}} (3 p.).
5. Vastaus: x=0x=0 sekä y=±124(x+12)y=\pm\frac{1}{\sqrt{24}}(x+12) (2 p.).

Vaihtoehto: etäisyyskaavalla ∣−2k+b∣k2+1=2\frac{|-2k+b|}{\sqrt{k^2+1}}=2 ja ∣3k+b∣k2+1=3\frac{|3k+b|}{\sqrt{k^2+1}}=3. Ansa: pelkkä likiarvo k≈0,204k\approx0{,}204 menettää viimeisen rivin pisteet, ja pystysuora suora unohtuu helposti.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

512 p

Kuparikaiverrus Melankolia I (katso kuva 5.A) on saksalaisen Albrecht Dürerin tunnetuimpia teoksia. Teos sisältää 4×44\times 4 -taikaneliön, jossa jokaisen vaaka- ja pystyrivin lukujen summa on 34.34. Alla olevassa ruudukossa neljä taikaneliön ruutua on esitetty kahden tuntemattoman luvun xx ja yy avulla. Kun luvut xx ja yy asetetaan peräkkäin, saadaan tuloksena teoksen valmistumisvuosi. Ratkaise luvut xx ja yy ja kirjoita kyseessä oleva vuosiluku.

1632135101189y−22x−12124xy1\begin{array}{|c|c|c|c|} \hline 16 & 3 & 2 & 13\\ \hline 5 & 10 & 11 & 8\\ \hline 9 & \frac{y-2}2 & \frac{x-1}2 & 12\\ \hline 4 & x & y & 1\\ \hline \end{array}

Aineisto 5.AAlbrecht Dürer: Melankolia I, kuparikaiverrus
Kuparikaiverrus: siivekäs, synkän näköinen hahmo istuu pää käden varassa työkalujen, suuren monitahokkaan, pallon ja nukkuvan koiran keskellä. Taustalla seinässä on tiimalasi, vaaka, kello ja numeroruudukko eli taikaneliö. Taivaalla näkyy komeetta, sateenkaari ja lepakon kantama nauha, jossa lukee MELENCOLIA I.

Albrecht Dürer: Melankolia I. The Metropolitan Museum of Art, New York (CC0).

Hyvän vastauksen piirteet

Viimeiseltä vaakariviltä ja kolmannelta pystyriviltä saadaan yhtälöt 4+x+y+1=344+x+y+1=34 ja 2+11+x−12+y=34.2+11+\frac{x-1}{2}+y=34. (3+3 p.)

Ratkaisemalla yhtälöpari (esim. solve-komennolla) saadaan luvuiksi x=15x=15 ja y=14y=14 (oikea aloitus / toinen muuttuja ratkaistu toisen avulla / molemmat ratkaistu). (1+1+1 p.)

Kysytty vuosiluku on siis 1514 TAI 1415. (1 p.)

Tarkistetaan vielä, että nämä todella toteuttavat loput kaksi yhtälöä: kolmas vaakarivi 9+14−22+15−12+12=349+\frac{14-2}{2}+\frac{15-1}{2}+12=34 sekä toinen pystyrivi 3+10+14−22+15=34.3+10+\frac{14-2}{2}+15=34. (1+1 p.)

Tämän ratkaisun erillisohjeet: ensimmäisellä pisterivillä ensimmäisestä yhtälöstä 3 p. ja toisesta, tämän kanssa lineaarisesti riippumattomasta yhtälöstä 3 p. Yhtälöryhmä oikein, vastaus ilman mainintaa yhtälöryhmän ratkaisusta: yleisvähennys −1 p.

TAI

Testattu (neljä kertaa), että valinnoilla x=15x=15 ja y=14y=14 rivi- tai sarakesummaksi tulee 34. (2·4 p.) Vähintään kaksi lineaarisesti riippumatonta testausta ja vastaus 1514 TAI 1415. (1 p.) Perusteltu yksikäsitteisyys. (3 p.)

Tämän ratkaisun erillisohjeet: testattu joillakin muilla luvuilla, ensimmäisestä täytetystä ehdosta 2 p. Käytetty lävistäjien summaa ehtona: 2 p. kummastakin yhtälöstä ja 1 p. vastauksesta. (Jos on lisäksi vaaka- ja pystyriviehtojen tarkistus, pisteytys jälkimmäisen ohjeen mukaan ilman lisäpisteitä lävistäjäehdosta.) (5 p.)

Selitys

Kaksi tuntematonta vaatii kaksi riippumatonta yhtälöä, jotka saadaan rivi- ja sarakesummista. Lopuksi luvut kirjoitetaan peräkkäin, jolloin saadaan kaiverruksen valmistumisvuosi.

1. Alin vaakarivi: 4+x+y+1=344+x+y+1=34 eli x+y=29x+y=29 (3 p.).
2. Kolmas pystyrivi: 2+11+x−12+y=342+11+\frac{x-1}{2}+y=34 eli x−12+y=21\frac{x-1}{2}+y=21 (3 p.).
3. Ratkaise yhtälöpari: vähennä jälkimmäinen yhtälö edellisestä, jolloin x−x−12=8x-\frac{x-1}{2}=8 eli x+12=8\frac{x+1}{2}=8. Siis x=15x=15 ja y=29−15=14y=29-15=14 (1+1+1 p.).
4. Vuosiluku: kun xx ja yy asetetaan peräkkäin, saadaan 15141514 (1 p.). Myös järjestys 14151415 hyväksytään.
5. Tarkista loput kaksi yhtälöä: kolmas vaakarivi 9+14−22+15−12+12=9+6+7+12=349+\frac{14-2}{2}+\frac{15-1}{2}+12=9+6+7+12=34 ja toinen pystyrivi 3+10+6+15=343+10+6+15=34 (1+1 p.).

Vastaus: x=15x=15 ja y=14y=14, joten teos valmistui vuonna 15141514.

Kuvan 5.A kaiverruksesta voi tarkistaa tuloksen, sillä taikaneliön alimman rivin keskellä näkyvät luvut 15 ja 14. Kuva ei kuitenkaan korvaa ratkaisua, koska pisteet tulevat yhtälöistä ja niiden ratkaisemisesta.

Toinen hyväksytty tapa on kokeilla arvoja x=15x=15 ja y=14y=14 neljällä rivillä tai sarakkeella (2 p. kustakin), antaa vuosiluku (1 p.) ja perustella, ettei muita ratkaisuja ole (3 p.). Ansa: jos kirjoitat yhtälöryhmän oikein mutta annat vastauksen mainitsematta, miten ratkaisit sen, menetät pisteen.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

612 p

Erään raketin kärki, eli niin sanottu nokkakartio, saadaan, kun alaspäin aukeava paraabeli pyörähtää symmetria-akselinsa ympäri. Kärjen korkeus on 4,5 metriä, ja sen halkaisija pohjan tasolla on 3,3 metriä. Määritä kärjen tilavuus.

Hyvän vastauksen piirteet

Poikkileikkausparaabeli asetetaan koordinaatistoon niin, että nollakohdat ovat x=±1,65x=\pm 1{,}65 (2 p.), jolloin y=a(x−1,65)(x+1,65)y=a(x-1{,}65)(x+1{,}65) (2 p.). Ehdosta 4,5=−a⋅1,6524{,}5=-a\cdot 1{,}65^2 saadaan a=−4,51,652a=-\frac{4{,}5}{1{,}65^2} (2 p.). Paraabeliksi saadaan y=−200121x2+92y=-\frac{200}{121}x^2+\frac92 (1 p.), josta x=±−1,6524,5y+1,652x=\pm\sqrt{-\frac{1{,}65^2}{4{,}5}y+1{,}65^2} (1 p.). Tilavuus pyörähdyskappaleen integraalina π∫04,5(−1,6524,5y+1,652)dy\pi\int_0^{4{,}5}\left(-\frac{1{,}65^2}{4{,}5}y+1{,}65^2\right)dy (2 p.) ≈19,2442≈19\approx 19{,}2442\approx 19 (kuutiometriä) (2 p.). Vaihtoehtoisesti pyörähdysparaboloidin tilavuus 12πr2h\frac12\pi r^2h säteellä 1,651{,}65 ja korkeudella 4,5.4{,}5. Kartion tilavuuden kaavalla laskettu: max 2 p.

Selitys

Nokkakartio on pyörähdysparaboloidi, jonka tilavuus lasketaan integroimalla poikkileikkausympyröiden alat korkeuden suhteen.

1. Aseta paraabeli koordinaatistoon: nollakohdat x=±1,65x=\pm1{,}65 (puolet halkaisijasta) ja huippu (0;4,5)(0;4{,}5) (2 p.).
2. Muoto y=a(x−1,65)(x+1,65)y=a(x-1{,}65)(x+1{,}65) (2 p.).
3. Huipusta 4,5=−a⋅1,6524{,}5=-a\cdot1{,}65^2, joten a=−4,51,652a=-\frac{4{,}5}{1{,}65^2} (2 p.).
4. Ratkaise x2x^2 muuttujan yy avulla: x2=1,652−1,6524,5yx^2=1{,}65^2-\frac{1{,}65^2}{4{,}5}y (2 p.).
5. Tilavuus V=π∫04,5x2 dy=π∫04,5(1,652−1,6524,5y)dyV=\pi\int_0^{4{,}5}x^2\,dy=\pi\int_0^{4{,}5}\left(1{,}65^2-\frac{1{,}65^2}{4{,}5}y\right)dy (2 p.).
6. Laske: V≈19,24V\approx19{,}24.

Vastaus: noin 1919 kuutiometriä (2 p.).

Tarkistus: paraboloidin tilavuus on 12πr2h\frac12\pi r^2h. Ansa: kartion kaava 13πr2h\frac13\pi r^2h antaa väärän tuloksen ja enintään 2 p.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

712 p

Tarkastellaan vektoreita u‾=i‾+2j‾\overline{u}=\overline{i}+2 \overline{j} ja v‾=sin⁡(2t)i‾+cos⁡(4t)j‾\overline{v} = \sin(2t)\overline{i} + \cos(4t) \overline{j}, missä t≥0.t \ge 0.

a) Määritä vektori u‾+v‾\overline{u}+\overline{v}, kun t=0t=0, t=π4t=\frac{\pi}{4} ja t=3π4.t=\frac{3\pi}{4}. (4 p.)

b) Mikä tasokuvio muodostuu vektorin u‾+v‾\overline{u}+\overline{v} kärkipisteestä, kun tt saa arvot välillä [0,π][0,\pi]? Anna vastaus yhtälönä muodossa y=f(x)y=f(x). Ratkaisussa voi käyttää esimerkiksi kaavaa cos⁡(2x)=1−2sin⁡2x.\cos(2x)=1-2\sin^2 x. (8 p.)

Hyvän vastauksen piirteet

a) Sijoitettu joku kolmesta tt:n arvosta oikein (1 p.); t=0t=0: i‾+3j‾\overline{i}+3\overline{j}; t=π4t=\frac{\pi}{4}: 2i‾+j‾2\overline{i}+\overline{j}; t=3π4t=\frac{3\pi}{4}: j‾\overline{j} (1+1+1 p.). Laskin astemoodissa: 1+1+0+0 p. b) Esiintyy lausekkeet sin⁡(2t)+1\sin(2t)+1 ja cos⁡(4t)+2\cos(4t)+2 (1 p.); merkitään x=sin⁡(2t)+1x=\sin(2t)+1 ja y=cos⁡(4t)+2y=\cos(4t)+2 (1 p.); saadaan y=3−2sin⁡2(2t)=3−2(x−1)2 (=1+4x−2x2)y=3-2\sin^2(2t)=3-2(x-1)^2\ (=1+4x-2x^2) (4 p.); xx saa arvot väliltä [0,2][0,2] ja tämä perusteltu (2 p.).

Selitys

Vektorin kärkipisteen koordinaatit ovat sen komponentit, joten käyrän yhtälö saadaan eliminoimalla parametri tt.

a) Summa on u‾+v‾=(sin⁡(2t)+1)i‾+(cos⁡(4t)+2)j‾\overline u+\overline v=(\sin(2t)+1)\overline i+(\cos(4t)+2)\overline j. Sijoita: t=0t=0 antaa i‾+3j‾\overline i+3\overline j; t=π4t=\frac{\pi}{4} antaa 2i‾+j‾2\overline i+\overline j; t=3π4t=\frac{3\pi}{4} antaa j‾\overline j (1+1+1+1 p.).

b) Merkitse x=sin⁡(2t)+1x=\sin(2t)+1 ja y=cos⁡(4t)+2y=\cos(4t)+2 (2 p.). Kaavalla cos⁡(4t)=1−2sin⁡2(2t)\cos(4t)=1-2\sin^2(2t) saadaan y=3−2sin⁡2(2t)=3−2(x−1)2y=3-2\sin^2(2t)=3-2(x-1)^2 (4 p.). Koska −1≤sin⁡(2t)≤1-1\le\sin(2t)\le1, on x∈[0,2]x\in[0,2], ja välillä [0,π][0,\pi] kaikki nämä arvot saavutetaan (2 p.).

Vastaus: paraabelin kaari y=3−2(x−1)2y=3-2(x-1)^2, kun 0≤x≤20\le x\le2.

Ansa: laskin astemoodissa antaa a-kohdassa vääriä arvoja, ja rajoitus x∈[0,2]x\in[0,2] on perusteltava erikseen.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

812 p

a) Osoita induktiolla, että k3≥k2+4k^3\ge k^2+4 kaikilla kokonaisluvuilla k≥2.k\ge 2. (6 p.)

b) Osoita, että kohdan a epäyhtälö ei päde millään kokonaisluvulla k<0.k<0. (2 p.)

c) Osoita, että epäyhtälö x3≥x2+4x^3\ge x^2+4 pätee kaikilla reaaliluvuilla x≥2.x\ge 2. (4 p.)

Hyvän vastauksen piirteet

a) Alkuaskel k=2k=2: 8≥88\ge 8 (1 p.); induktio-oletus (1 p.); induktioväite (k+1)3≥(k+1)2+4(k+1)^3\ge(k+1)^2+4 (1 p.); (k+1)3=k3+3k2+3k+1(k+1)^3=k^3+3k^2+3k+1 ja induktio-oletuksen käyttö (1 p.); k2+4+3k2+3k+1≥(k+1)2+4k^2+4+3k^2+3k+1\ge (k+1)^2+4 (1 p.); rakenne selvä (1 p.). Todistettu induktioväite käyttämättä oletusta: max 4 p. b) Kun k<0,k<0, on k3<0k^3<0 (1 p.) ja k2+4>0k^2+4>0 (1 p.). Pelkkä esimerkki kk:n arvosta: 0 p. c) Muodostetaan f(x)=x3−x2−4f(x)=x^3-x^2-4 (1 p.), f′(x)=3x2−2xf'(x)=3x^2-2x (1 p.), osoitettu f′(x)≥0,f'(x)\ge0, kun x≥2x\ge2 (1 p.), ja koska f(2)=0,f(2)=0, väite pätee (1 p.). Vaihtoehto: x3−x2=x2(x−1)≥4,x^3-x^2=x^2(x-1)\ge 4, sillä x2≥4x^2\ge4 ja x−1≥1.x-1\ge1.

Selitys

Induktiotodistuksessa on kolme osaa: alkuaskel, selkeästi kirjoitettu induktio-oletus ja -väite sekä askel, jossa oletusta todella käytetään.

a) Alkuaskel k=2k=2: 8≥4+48\ge 4+4 pätee (1 p.). Oletus: k3≥k2+4k^3\ge k^2+4 jollakin k≥2k\ge2; väite: (k+1)3≥(k+1)2+4(k+1)^3\ge(k+1)^2+4 (2 p.). Askel: (k+1)3=k3+3k2+3k+1≥k2+4+3k2+3k+1=(k+1)2+4+3k2+k≥(k+1)2+4(k+1)^3=k^3+3k^2+3k+1\ge k^2+4+3k^2+3k+1=(k+1)^2+4+3k^2+k\ge(k+1)^2+4 (3 p.).

b) Kun k<0k<0, on k3<0k^3<0 mutta k2+4>0k^2+4>0, joten epäyhtälö ei voi päteä (2 p.). Yksittäinen esimerkki ei riitä.

c) Olkoon f(x)=x3−x2−4f(x)=x^3-x^2-4, jolloin f′(x)=3x2−2x=x(3x−2)≥0f'(x)=3x^2-2x=x(3x-2)\ge0, kun x≥2x\ge2. Koska f(2)=0f(2)=0 ja ff on kasvava, on f(x)≥0f(x)\ge0 eli väite pätee (4 p.).

Ansa: jos todistat induktioväitteen suoraan käyttämättä oletusta, saat a-kohdasta enintään 4 p.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

11.19 p

Eeri haluaa valita kahdesta nopasta paremman. Hän heittää niitä kerran ja valitsee nopan, joka antaa suuremman tuloksen. Jos kumpikin noppa antaa saman tuloksen, hän valitsee toisen nopista. Kummassakin tapauksessa Eeri heittää valitsemaansa noppaa uudestaan. Millä todennäköisyydellä nopan tulos toisella heitolla on pienempi kuin ensimmäisellä heitolla?

Hyvän vastauksen piirteet

Kahden nopan heitossa on 36 alkeistapausta (1 p.). Suurin silmäluku ja sitä vastaavien tapausten lukumäärät: 6|11, 5|9, 4|7, 3|5, 2|3, 1|1 (2 p.), ja lukumäärät perusteltu selityksellä tai kuviolla (2 p.). Jos suurempi silmäluku on k,k, seuraavalla heitolla pienemmän arvon todennäköisyys on k−16\frac{k-1}{6} (2 p.). Vastaus 1136⋅56+936⋅46+736⋅36+536⋅26+336⋅16=125216≈0,579\frac{11}{36}\cdot\frac56+\frac{9}{36}\cdot\frac46+\frac{7}{36}\cdot\frac36+\frac{5}{36}\cdot\frac26+\frac{3}{36}\cdot\frac16=\frac{125}{216}\approx 0{,}579 (2 p.). Jos alussa on heitetty vain yhdellä nopalla: max 3 p.

Selitys

Kokonaistodennäköisyys lasketaan ehdollistamalla ensimmäisen heiton suuremmalla silmäluvulla kk.

1. Kahden nopan heitossa on 3636 alkeistapausta (1 p.).
2. Suurempi silmäluku on kk täsmälleen 2k−12k-1 tapauksessa: 6|11, 5|9, 4|7, 3|5, 2|3, 1|1 (2 p.). Perustelu: pareja, joissa maksimi on kk, ovat (k,j)(k,j) ja (j,k)(j,k) kun j<kj<k, sekä (k,k)(k,k) (2 p.).
3. Kun valitun nopan tulos on kk, toinen heitto on pienempi todennäköisyydellä k−16\frac{k-1}{6} (2 p.).
4. Summaa: 1136⋅56+936⋅46+736⋅36+536⋅26+336⋅16=125216\frac{11}{36}\cdot\frac56+\frac{9}{36}\cdot\frac46+\frac{7}{36}\cdot\frac36+\frac{5}{36}\cdot\frac26+\frac{3}{36}\cdot\frac16=\frac{125}{216} (2 p.).

Vastaus: 125216≈0,58\frac{125}{216}\approx0{,}58.

Ansa: jos oletat, että alussa heitetään vain yhtä noppaa, jakauma on tasainen ja tehtävästä saa enintään 3 p.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

1212 p

Anna esimerkki polynomista P(x),P(x), joka toteuttaa seuraavat ehdot: yhtälöllä P(x)=1P(x)=1 on täsmälleen kaksi erisuurta ratkaisua, ja yhtälöllä P(x)=−1P(x)=-1 on ainakin neljä erisuurta ratkaisua. Täysien pisteiden arvoinen ratkaisu sisältää laskut, joista voidaan nähdä, että esimerkki toteuttaa vaaditut ehdot. Graafinen perustelu tai yhtälön ratkaisukäskyn käyttö eivät yksinään riitä täysiin pisteisiin.

Hyvän vastauksen piirteet

Vastauksena vähintään neljännen asteen polynomi tai polynomiperhe, jonka kertoimia pyritään määrittämään (1 p.). Tutkitaan yhtälöitä P(x)=1P(x)=1 ja P(x)=−1P(x)=-1 algebrallisesti tai graafisesti tai tutkitaan funktion kulkua (1 p.). Osoitettu, että yhtälöllä P(x)=1P(x)=1 on täsmälleen kaksi ratkaisua ja yhtälöllä P(x)=−1P(x)=-1 ainakin neljä ratkaisua (5+5 p.). P(x)=−1P(x)=-1: 2 p. ensimmäisestä ratkaisusta, 1 p./ratkaisu lopuista. Likiarvoratkaisu ohjelmistosta tai graafinen ratkaisu: 1 p.; tarkka ratkaisu ohjelmistosta: 2 p.; matemaattisesti perusteltu päättely: 5 p. Vastauksena kaksi eri polynomia, yksi kummallekin ehdolle: 0 p.

Selitys

Ehdot toteutuvat, kun polynomin kuvaaja käy tason y=−1y=-1 alapuolella kahdesti mutta tason y=1y=1 alapuolella vain kerran; tähän tarvitaan vähintään neljännen asteen polynomi (1 p.).

Hyvä lähtökohta on parillinen W-muotoinen polynomi, jonka kaksi minimiä ovat alle −1-1:n ja paikallinen maksimi välillä ]−1,1[]-1,1[. Tutki yhtälöitä P(x)=1P(x)=1 ja P(x)=−1P(x)=-1 algebrallisesti tai kulkukaaviolla (1 p.).

Täydet pisteet vaativat laskut: näytä, että P(x)=1P(x)=1 on täsmälleen kaksi erisuurta ratkaisua (5 p.), esimerkiksi ratkaisemalla tekijöihin jaettu yhtälö ja perustelemalla, ettei muita ole. Näytä sitten, että P(x)=−1P(x)=-1 on ainakin neljä erisuurta ratkaisua (5 p.: 2 p. ensimmäisestä, 1 p. kustakin seuraavasta).

Ansa: kaksi eri polynomia eri ehdoille antaa 0 p., ja pelkkä kuvaaja tai ratkaisukäskyn likiarvot antavat vain 1–2 p.; arvot on perusteltava.

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta · alkuperäinen

Puuttuvat tehtävät

Sivulla ei ole koko koetta: tehtävät, jotka perustuvat YTL:n kokeen liiteaineistoon (tekstit, kuvat, taulukot), on jätetty pois tai muotoiltu itsenäisiksi tekijänoikeussyistä. Koko koe liitteineen on Ylioppilastutkintolautakunnan sivuilla.

Lue lisää